Nyt kun NUTS Midnight Sun Trail Ultraa on ehditty pohtia ja puida jo pari päivää saunan lauteilla palautumisen ohessa, on korkea aika saada myös Samban kisaraportti eetteriin. NUTS Pallaksella Sambaa olivat edustamassa 125km matkalla Miikka-Pekka ja 55km BUFF Trail Tour Finland osakilpailussa Eetu, Ali, Timo ja Niko. Menestystä tuli kaikissa sarjoissa Eetun tullessa maaliin toisena ja Miikan sekä Alin sijoittuessa neljänsiksi omissa sarjoissaan. Timolla ja Nikolla oli omissa juoksuissaan ongelmia, mutta molemmat selviytyivät maaliin kunnialla.
kuva:NUTS
Koko porukka pääsi lähtemään matkaan terveinä tankattuaan koko edeltävän viikon Arctic Warriorsin geelejä. Miikkan lähtö oli jo perjantain ja lauantain välisenä yönä keskiyöllä Ylläksen tienoilta Äkäslompolosta. Kisa lähti mukavasti käyntiin ja alussa mentiin suunnitelmien mukaan ensimmäiset 50km kisan kärkikolmikossa, välillä kärjessäkin vetämässä. Liian reipas tasaisen alkuvauhti kuitenkin kostautui pitkällä 125km matkalla ja väsymys alkoi iskeä toisen dropbagin jälkeen Pallaksen juurella. Rankka nousu ja väsyneille etureisille vieläkin rankempi lasku veti todella hapoille ja Pallaksen jälkeen tultiin muutama sijoitus alas. Noin 90km paikkeilla saatiin kuitenkin uutta virtaa ja Miikka jaksoi painella reipasta vauhtia aina viimeiselle huoltopisteelle saakka, josta matka jatkui viimeisen 10km verran kävelyhölkkää päätyyn asti. Maaliin tultiin neljäntenä ajassa 18:22:44.
Lyhyemmän matkan kisaajat pitivät mökillä kisastudiota ja tarkkailivat silmä kovana GPS-seurannasta miten Miikkan kisa etenee. Aamulla kun kilpailijoiden vauhti oli jo alkanut hidastua lähetettiin Miikkalle muutamia tekstiviestejä tsemppaamaan rankalla matkalla ja puhuttiin pariin kertaan puhelimessa. Puheluiden jälkeen mökillä tunnelma oli katossa, sillä Miikka ei kuulostanut puhelimessa lainkaan väsyneeltä ja naurukin oli herkässä.
Jälkipuintina mahdollisuudet olisivat varmasti olleet ihan kärkisijoille asti, mutta liian kova alun tasaisen vauhti kostautui lopussa väsymyksenä sekä useina lisätunteina. Kokonaisuudessaan kisa kuitenkin kulki mukavasti alusta loppuun ja mitään ylisuurta kyykähtämistä ei tapahtunut ja esimerkiksi keskeyttäminen ei käynyt kertaakaan mielessä. Kaiken kaikkiaan opettavainen ja hieno veto mahtavissa maisemissa ja loistavassa porukassa.
55km kisan lähtö oli klo 16:00 Lapland Hotel Pallaksen lähimaastosta, josta lähdettiin heti kapuamaan pitkään ylämäkeen. Eetulla lähtö tapahtui lähes housut kintuissa, kun luontokeskuksen vessasta tullessa muu porukka oli jo siirtymässä lähtöviirien alle ja hetken päästä kuuluikin jo starttitorven pärinä. Pienellä spurtilla Pallaksen nousuun ja kärkiporukka kiinni. Klasilan Janne lähti paukusta hieman karkuun ja perässä seurasivat Janne Hietala, Jussi Salo, Janne Mononen, Eetu ja Antti Honkimaa. Honkimaa pyöräytti varpaan heti ensimmäisessä laskussa ja joutui harmillisesti keskeyttämään. Eetukin kaatui Pallaksen märässä laskussa ja käsi aukesi heti kärkeen kolmesta kohtaa. Kilpailu oli melko tasainen suoritus, mutta ei aivan terävintä menoa noin kuukauden kestäneen osittaisen telakan takia. Venähtänyt nivunen ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia ongelmia kisan aikana. Vedet pääsivät kokemattomuutta loppumaan pariin otteeseen ja tämä aiheutti hyvinkin pahoja tuntemuksia varsinkin Pyhäkerolla ja sen jälkeen. Eetu olikin 100m ennen viimeistä huoltopistettä ojassa huljuttelemassa naamaansa kun järjestäjät huutelivat, että olisi täällä tämä huoltokin. Tässä vaiheessa ei ollut tiedossa, että Monosen ja Hietalan harmillisen pummin takia Eetu oli siirtynyt kärkeen ja viimeinen huolto olikin melko pitkä ja rauhallinen. Viimeisellä kympillä Mononen tuli junan lailla ohi, mutta muuten tämä osuus oli rento kun muita ei näkynyt missään. Janne M. helposti selkeään voittoon, Eetu toinen ja Klasilan Janne kolmanneksi, joka kiri aivan lopussa Hietalan Jannen ohitse.Viimeinen kuukausi huomioon ottaen hyvä suoritus ja hieno sijoitus.
.
Ajolähdön makuinen startti yllätti muutkin sambalaiset, mutta turva-auton maineen saanut Niko kaahasi kärkikaartin häntään kiinni töötin kajahdettua Alin ja Timon ottaessa lähdön hieman iisimmin. Alin taktiikka lähteä vetämään tasaista kisaa onnistui todella hyvin ja “pyhä kolminaisuus” maltti, peesi ja nesteytys toimivat loppuun saakka vaikka lopun asvaltti oli odotetusti se tuskaisin osuus. Kroppa teki koko matkan yhteistyötä joistakin kompuroinneista huolimatta: suolatabletit ja urheilujuoma jota sai täydentää ihanan puhtaista tunturipuroista imeytyivät hyvin ja geelitkin toimivat.
Kanssajuoksijat Sirkka ja Mika olivat loistava matkaseura ja peesi Alille, ilman heitä matka olisi ollut varmasti raskaampi vaikka askel tuntui muuten kevyeltä ja vauhti fiksulta. Peesistä erkanemisen jälkeen puhtia riitti kiristää tahtia Pyhäkeron ylämäkeen ja pitkälle hiekkatielle joissa molemmissa selkiä tuli vielä monta vastaan – mukaan lukien Kahilan Miia joka oli alussa ottanut hyvän etumatkan kivikkoisessa alamäessä. Kiritystä loppuun tarjosi kova kilpakumppani Hopian Anna joka putkahti perään pummittuaan ikävästi kisareitin erkaantuessa virallisesta vaellusreitistä. Kivikot ja tunturien tarjoamat nousut olivat Alille se suurin haaste mutta maltti vauhdinjaossa osoittautui todella hyväksi taktiikaksi – tästä johtunut hyvä fiilis, hyvä sijoitus ja upeat maisemat olivat paras palkinto.
“Turva-auto” Niko sai hieman ennen lähtöä Ninalta hyviä neuvoja ensimmäiselle ultralle lähdettäessä. Lähtiessään jahtaamaan kärkikaartin häntää kiinni Niko näki edellä menevän Ninan ja saavutti tämän Pallaksen laskun alussa. Matka taittuikin yhdessä pitkään Ninan äidillisellä johdolla, kunnes Nikolla alkoivat pahat krampit reisissä hieman 20km jälkeen ja Nina meni menojaan. Säästääkseen jalkoja Pyhäkeron jälkeistä loppurutistusta varten matka viimeisen kovan nousun huipulle saakka taitettiin pääosin ripeästi kävellen. Pyhäkeron huipulta seuraavat 10km sujuivat krampeista huolimatta lennokkaasti ja kävellessä ohi menneitä selkiä ohitettiin toistakymmentä. Viimeiset 5km olivat armotonta taistelua kramppeja vastaan ja lento loppui, mutta maaliin tultiin krampit huomioon ottaen kelvollisella ajalla 6:43:20 ja sijoitus oli 30.
Ensimmäisestä ultrasta suoriuduttiin kunnialla läpi eikä keskeyttäminen käynyt kertaakaan mielessä vaikeuksista huolimatta. Kilpailullisesti Niko on pettynyt suoritukseensa, mutta kuten Bodom Trail toukokuussa, toimi NUTS Pallas ennen kaikkea hyvänä oppituntina jatkoa ajatellen ja Niko sanoikin heti maalissa ettei tämä taatusti jää hänen viimeiseksi polku-ultrakseen.
kuva: samba
Timolla oli ensimmäinen ultrastartti, joka ei tällä kertaa sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Heti alkukilometreillä jalkaterän sivu iskeytyi pahasti terävään kiveen ja jalka mustui ja turposi hobitin räpyläksi. Keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta hyttyset ja kertakaikkisen hienot maisemat pakottivat jatkamaan reitin sisulla loppuun. Tästä jäi nälkää Nuuksioon ja Kolille.
Summa summarum, kaikki Sambalaiset olivat pääosin tyytyväisiä suorituksiinsa. Reitin teknisyys oli kaikille pienoinen yllätys ennakkotietoihin verrattuna. Tästä aletaan keskittyä kohti Nuuksio Classicia 6.9.
Ps. Toivottavasti NUTS jatkaa kilpailujen järjestämistä Lapissa jatkossakin. Kiitos ja kumarrus!
Samba Trail Running Club
NUTS Pallas-Hetta 25-26.7.
Eetu NordmanNyt kun NUTS Midnight Sun Trail Ultraa on ehditty pohtia ja puida jo pari päivää saunan lauteilla palautumisen ohessa, on korkea aika saada myös Samban kisaraportti eetteriin. NUTS Pallaksella Sambaa olivat edustamassa 125km matkalla Miikka-Pekka ja 55km BUFF Trail Tour Finland osakilpailussa Eetu, Ali, Timo ja Niko. Menestystä tuli kaikissa sarjoissa Eetun tullessa maaliin toisena ja Miikan sekä Alin sijoittuessa neljänsiksi omissa sarjoissaan. Timolla ja Nikolla oli omissa juoksuissaan ongelmia, mutta molemmat selviytyivät maaliin kunnialla.
kuva:NUTS
Koko porukka pääsi lähtemään matkaan terveinä tankattuaan koko edeltävän viikon Arctic Warriorsin geelejä. Miikkan lähtö oli jo perjantain ja lauantain välisenä yönä keskiyöllä Ylläksen tienoilta Äkäslompolosta. Kisa lähti mukavasti käyntiin ja alussa mentiin suunnitelmien mukaan ensimmäiset 50km kisan kärkikolmikossa, välillä kärjessäkin vetämässä. Liian reipas tasaisen alkuvauhti kuitenkin kostautui pitkällä 125km matkalla ja väsymys alkoi iskeä toisen dropbagin jälkeen Pallaksen juurella. Rankka nousu ja väsyneille etureisille vieläkin rankempi lasku veti todella hapoille ja Pallaksen jälkeen tultiin muutama sijoitus alas. Noin 90km paikkeilla saatiin kuitenkin uutta virtaa ja Miikka jaksoi painella reipasta vauhtia aina viimeiselle huoltopisteelle saakka, josta matka jatkui viimeisen 10km verran kävelyhölkkää päätyyn asti. Maaliin tultiin neljäntenä ajassa 18:22:44.
Lyhyemmän matkan kisaajat pitivät mökillä kisastudiota ja tarkkailivat silmä kovana GPS-seurannasta miten Miikkan kisa etenee. Aamulla kun kilpailijoiden vauhti oli jo alkanut hidastua lähetettiin Miikkalle muutamia tekstiviestejä tsemppaamaan rankalla matkalla ja puhuttiin pariin kertaan puhelimessa. Puheluiden jälkeen mökillä tunnelma oli katossa, sillä Miikka ei kuulostanut puhelimessa lainkaan väsyneeltä ja naurukin oli herkässä.
Jälkipuintina mahdollisuudet olisivat varmasti olleet ihan kärkisijoille asti, mutta liian kova alun tasaisen vauhti kostautui lopussa väsymyksenä sekä useina lisätunteina. Kokonaisuudessaan kisa kuitenkin kulki mukavasti alusta loppuun ja mitään ylisuurta kyykähtämistä ei tapahtunut ja esimerkiksi keskeyttäminen ei käynyt kertaakaan mielessä. Kaiken kaikkiaan opettavainen ja hieno veto mahtavissa maisemissa ja loistavassa porukassa.
55km kisan lähtö oli klo 16:00 Lapland Hotel Pallaksen lähimaastosta, josta lähdettiin heti kapuamaan pitkään ylämäkeen. Eetulla lähtö tapahtui lähes housut kintuissa, kun luontokeskuksen vessasta tullessa muu porukka oli jo siirtymässä lähtöviirien alle ja hetken päästä kuuluikin jo starttitorven pärinä. Pienellä spurtilla Pallaksen nousuun ja kärkiporukka kiinni. Klasilan Janne lähti paukusta hieman karkuun ja perässä seurasivat Janne Hietala, Jussi Salo, Janne Mononen, Eetu ja Antti Honkimaa. Honkimaa pyöräytti varpaan heti ensimmäisessä laskussa ja joutui harmillisesti keskeyttämään. Eetukin kaatui Pallaksen märässä laskussa ja käsi aukesi heti kärkeen kolmesta kohtaa. Kilpailu oli melko tasainen suoritus, mutta ei aivan terävintä menoa noin kuukauden kestäneen osittaisen telakan takia. Venähtänyt nivunen ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia ongelmia kisan aikana. Vedet pääsivät kokemattomuutta loppumaan pariin otteeseen ja tämä aiheutti hyvinkin pahoja tuntemuksia varsinkin Pyhäkerolla ja sen jälkeen. Eetu olikin 100m ennen viimeistä huoltopistettä ojassa huljuttelemassa naamaansa kun järjestäjät huutelivat, että olisi täällä tämä huoltokin. Tässä vaiheessa ei ollut tiedossa, että Monosen ja Hietalan harmillisen pummin takia Eetu oli siirtynyt kärkeen ja viimeinen huolto olikin melko pitkä ja rauhallinen. Viimeisellä kympillä Mononen tuli junan lailla ohi, mutta muuten tämä osuus oli rento kun muita ei näkynyt missään. Janne M. helposti selkeään voittoon, Eetu toinen ja Klasilan Janne kolmanneksi, joka kiri aivan lopussa Hietalan Jannen ohitse.Viimeinen kuukausi huomioon ottaen hyvä suoritus ja hieno sijoitus.
.
Ajolähdön makuinen startti yllätti muutkin sambalaiset, mutta turva-auton maineen saanut Niko kaahasi kärkikaartin häntään kiinni töötin kajahdettua Alin ja Timon ottaessa lähdön hieman iisimmin. Alin taktiikka lähteä vetämään tasaista kisaa onnistui todella hyvin ja “pyhä kolminaisuus” maltti, peesi ja nesteytys toimivat loppuun saakka vaikka lopun asvaltti oli odotetusti se tuskaisin osuus. Kroppa teki koko matkan yhteistyötä joistakin kompuroinneista huolimatta: suolatabletit ja urheilujuoma jota sai täydentää ihanan puhtaista tunturipuroista imeytyivät hyvin ja geelitkin toimivat.
Kanssajuoksijat Sirkka ja Mika olivat loistava matkaseura ja peesi Alille, ilman heitä matka olisi ollut varmasti raskaampi vaikka askel tuntui muuten kevyeltä ja vauhti fiksulta. Peesistä erkanemisen jälkeen puhtia riitti kiristää tahtia Pyhäkeron ylämäkeen ja pitkälle hiekkatielle joissa molemmissa selkiä tuli vielä monta vastaan – mukaan lukien Kahilan Miia joka oli alussa ottanut hyvän etumatkan kivikkoisessa alamäessä. Kiritystä loppuun tarjosi kova kilpakumppani Hopian Anna joka putkahti perään pummittuaan ikävästi kisareitin erkaantuessa virallisesta vaellusreitistä. Kivikot ja tunturien tarjoamat nousut olivat Alille se suurin haaste mutta maltti vauhdinjaossa osoittautui todella hyväksi taktiikaksi – tästä johtunut hyvä fiilis, hyvä sijoitus ja upeat maisemat olivat paras palkinto.
“Turva-auto” Niko sai hieman ennen lähtöä Ninalta hyviä neuvoja ensimmäiselle ultralle lähdettäessä. Lähtiessään jahtaamaan kärkikaartin häntää kiinni Niko näki edellä menevän Ninan ja saavutti tämän Pallaksen laskun alussa. Matka taittuikin yhdessä pitkään Ninan äidillisellä johdolla, kunnes Nikolla alkoivat pahat krampit reisissä hieman 20km jälkeen ja Nina meni menojaan. Säästääkseen jalkoja Pyhäkeron jälkeistä loppurutistusta varten matka viimeisen kovan nousun huipulle saakka taitettiin pääosin ripeästi kävellen. Pyhäkeron huipulta seuraavat 10km sujuivat krampeista huolimatta lennokkaasti ja kävellessä ohi menneitä selkiä ohitettiin toistakymmentä. Viimeiset 5km olivat armotonta taistelua kramppeja vastaan ja lento loppui, mutta maaliin tultiin krampit huomioon ottaen kelvollisella ajalla 6:43:20 ja sijoitus oli 30.
Ensimmäisestä ultrasta suoriuduttiin kunnialla läpi eikä keskeyttäminen käynyt kertaakaan mielessä vaikeuksista huolimatta. Kilpailullisesti Niko on pettynyt suoritukseensa, mutta kuten Bodom Trail toukokuussa, toimi NUTS Pallas ennen kaikkea hyvänä oppituntina jatkoa ajatellen ja Niko sanoikin heti maalissa ettei tämä taatusti jää hänen viimeiseksi polku-ultrakseen.
kuva: samba
Timolla oli ensimmäinen ultrastartti, joka ei tällä kertaa sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Heti alkukilometreillä jalkaterän sivu iskeytyi pahasti terävään kiveen ja jalka mustui ja turposi hobitin räpyläksi. Keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta hyttyset ja kertakaikkisen hienot maisemat pakottivat jatkamaan reitin sisulla loppuun. Tästä jäi nälkää Nuuksioon ja Kolille.
Summa summarum, kaikki Sambalaiset olivat pääosin tyytyväisiä suorituksiinsa. Reitin teknisyys oli kaikille pienoinen yllätys ennakkotietoihin verrattuna. Tästä aletaan keskittyä kohti Nuuksio Classicia 6.9.
Ps. Toivottavasti NUTS jatkaa kilpailujen järjestämistä Lapissa jatkossakin. Kiitos ja kumarrus!
Pistä jakoon: