Back in business

Lähes kahdeksan kuukautta on kulunut edellisestä blogipäivityksestä, mutta uuden kauden kynnyksellä lienee viimeinen mahdollinen hetki päättää tauko ja kerrata hiukan mennyttä sekä kääntää katseita tulevaan. Jos elämä tuntui kiireiseltä viime vuonna, niin aika on tänä vuonna ollut vielä enemmän kortilla ainakin blogin kirjoittamista ajatellen. Kiireisessä mutta kuitenkin säännöllisessä päivärytmissä on sentään treenin kannalta puolensa, vaikkei kaikkea niin optimaalisesti pystykään tekemään.

Vuosi 2016 oli kaiken kaikkiaan haastava. Huhtikuussa tapahtunut pohkeen revähdys aiheutti kuukauden juoksutauon ja kun sen jälkeen tuntuma alkoi löytyä, repesi nilkan nivelside Tromssassa. Rikkonainen kausi päättyi ennen aikojaan ja vasta marraskuun alussa oli mahdollista palata harjoittelun pariin. Loppuvuoden totuttelin juoksuun vailla tarkempaa treenisuunnitelmaa ja lenkkeilin fiiliksen mukaan ilman sykevyötä. Tiedossa oli, että tehot ovat todennäköisesti koko ajan vähän liian kovat. Siis se aloittelijan virhe, mistä aina kaikki varoittavat. En tosin jaksanut välittää. Parempi kun antaa välillä vaan mennä miettimättä liikaa tai ylipäätään mitään.

Vuoden vaihteen paikkeilla aloin taas käyttää sykevyötä lenkeillä. Puolittain jo senkin takia, että kaverit kuitenkin seurailee, miten sydän pumppaa. Eetukin, vaikka muuta väittää. Pienoinen yllätys oli, että ei tässä ehkä niin rapakunnossa ollakaan. Pk-vauhti oli jopa lähellä entistä tasoa, kovemmat vauhdit sitten ihan hukassa. Helmikuussa uskaltauduin ex-tempore Samban kuntotestiin, tosin vähin odotuksin. Arvioin, että kynnysvauhdit on jonkin verran parin vuoden takaista perässä eikä maksimeja irtoa nimeksikään. Tämä jo ihan kokemusperäisesti kovemmista vedoista, joissa en jaksanut mitään. Mutta mitä vielä, tuloksethan oli paremmat kuin edellisen kerran Pajulahden matolla 2015.

Testitstä sain todella ison motivaatioboostin, ja nousukunto tuntui miltei kaikilla maaliskuun lenkeillä. Vauhdit paranivat, askel oli kevyt ja määrääkin pystyi vähän nostamaan. Illat kuluvat lähes poikkeuksetta lasten harrastuksissa mutta aamuviiden ja -seitsemän välillä on yleensä sopivasti omaa aikaa. Vuoden vaihteessa syntynyt pikkutyttö tosin oli pari kuukautta vähän eri mieltä isin unen laadun ja määrän tärkeydestä. Jokainen herätys ei ole ollut helppo, mutta toisaalta olen pystynyt säätämään treenikuormitusta tilanteen mukaan ja tarvittaessa skippaamaankin lenkkejä väsymyksen takia.

Lauantaina juostaan kevään ensimmäistä kertaa lappu rinnassa, kun Bodom Trail aloittaa vuoden 2017 BUFF Trail Tour Finlandin. Oman kisaurakan päätavoite on viidessä tourin kisassa eli Bodomin lisäksi Karhunkierroksessa, Pallaksessa, Nuuksiossa ja Vaaroissa. Original six -kisoista Pyhä on edelleen käymättä ja jää tänäkin vuonna valitettavasti väliin. Ulkomaille ei toistaiseksi ole varattu yhtään reissua, ja näillä näkymin pisin kisamatka on tänä vuonna 55 km. Pidempiä matkoja voi juosta sitten, kun aikaa harjoitteluun riittää enemmän. Tiedä sitten, milloin sellainen hetki tulee.

Kauden ainoa tavoite on tehdä come back viime vuoden telakan jälkeen. Kisojen kärjessä vauhdit kasvavat edelleen ja taso laajenee, mutta toivottavasti tänä vuonna ei olla yhtä kaukana palkintosijoista. Itse asiassa kaudelle on toinenkin tavoite, voittaa Miikka-Pekka edes kerran. Ensimmäinen yritys on Bodomilla ja kieltämättä osakkeitani nostaa se, että Wappu oli vain muutamaa päivää ennen kisaa.

Bodom Trailista on tulossa mielenkiintoinen kilpailu, sillä viivalla on polkujuoksun kärkinimien Henri Ansion ja Tomi Halmeen lisäksi mm. suunnistajat Antti Parjanne, Jarkko Huovila ja S-P Fincke. Terävimmän kärjen takaa löytyy kovia top kymppiin yrittäviä menijöitä, joten vetoapua luulisi löytyvän. Parin päivän päästä nähdään, mihin oma taso tällä hetkellä riittää, mutta kaiken mennessä nappiin vuonna 2014 juoksemani aika on saavutettavissa. Parasta kuitenkin on olla taas mukana meiningeissä riippumatta siitä, miten kisa sujuu.