Kuusamo, metsän näen jämäkän ja vaaran sinertävän

Olimme sopineet Rukalle lähdön yhden pintaan Punavuoresta. Skodan ykköstykkiä ajaisi wannabe-Kankkunen Said ja kartanlukijana matkalla oli Kivi-paperi-sakset-instituutin kasvatti, nykyinen telefax specialist (facebook ei voi olla väärässä), Ville. Vanhemmat olivat tulossa etelänlomalle hoitamaan koiria, mistä suuri kiitos viikonlopun onnistumiselle! 15-vuotias Muusa alkaa olla sen verran kokenut että ymmärtää kodin tärkeyden, eikä perusta meidän juoksuhömpötyksistä niin paljoa että mielellään lähtisi reissun päälle. Parempi viettää eläkepäiviä kotosalla.

Kun koirien doping-kuviot oli katsottu kuntoon, suuntasin Skodalle ja kuinka ollakaan, Ville oli kadonnut kuin hipsteri Mokon lounaalle. Pissahätä oli tosiaan yllättänyt ja överikorrekti herrasmies ei kehdannut huuhdella vessaa ns. Ilmaiseksi. Mies oli kierrellyt vaivaantuneena aikansa ja valinnut Ranskassa vuodesta 1924 valmistettua, käsityönä ja rakkaudella tehtyä kolaa halpaan 10€/l hintaan. Kyllä sillä kelpaa jo heittää kepilliset. Iltalehden makutestissä kola olisi ollut mahdoton erottaa freeway-kolasta, mutta oikeassa ympäristössä, bambusankaiset aurinkolasit päässä maistuu varmasti taivaalliselle.

Napattiin Jaana kyytiin Suomen Korsosta, eli Korsosta. Käsijarrun pidon irrotessa oli hyvä lohduttautua että ajaisimme noin 9h jonnekkin muualle. Vitsi vitsi, idyllistä omakotitaloaluetta näytti olevan.

Tasaisen ylinopeuden hiljentäessä meikäläisen takapenkille painelimme kohti Rukaa. Saidilla ja Villellä olisi edessä ensimmäiset Ultrat. Jaanalla Tourin keltainen paita päällä, mutta rankat vatsataudit olivat vaivanneet männäviikolla. Meikäläisellä painoi vajaan 3vk takainen Transvulcania ja sykkeet olivat edelleen aivan pilvissä jokaisella pk-lenkillä. Yhtään kovaa juoksua en ollut tehnyt kisan jälkeen.

Torstai-illan Zone-palaverissa tuli luvattua Jokelle kuvata 160km lähtökahinat joten perjantaina saimme Jaanan kanssa hyvät hölkät Konttaisen huoltoon ja takaisin kameran kanssa. Onnistuin hävittämään osan Joken kamerasta, katkaisemaan lähetyksen ja kuvaamaan alkuosan ilman kuvattavien nassuja. Ei kestä kiittää NUTS! Aikaoli  todellakin kullannut muistot Konttaisen osalta. Taisin mainita etukäteen jollekin että mäkeä löytyy mutta osittain rollaattoribaanaa. Mitä vielä. Pätkähän on Trail Tour -kisojen teknisimpiä. Samallla tietenkin hienoimpia niin maisemien kuin juoksemisen osalta. Saa leikkiä jos uskaltaa

!

Lauantaiaamu oli helppo kun lähtö huoneistoimme alakerrasta oli vasta klo 12. Herätys kilisi kymmenen maissa ja edellisenä yönä ehti hyvin seurata pitkänmatkalaisten taivallusta Karhunkierrosta edestakaisin. On ne jokainen käsittämättömiä tyyppejä. Mainittakoon vielä erikseen Mikke, kaveri on noin 72v ja juoksee joka vuosi kovempaa ja entistä tasaisemmin – uskomattoman hieno juoksija!

Juuman lähdössä oli urheilujuhlan tuntua kun vajaa 700 juoksijaa valmistautui 31km (33?) matkalle. Kävin tekemässä 20min verryttelylenkin aavisteltuani Miettusen Villen lähtevän paukusta antiloopin lailla. Toisaalta tiesin että en ole pystynyt juoksemaan reippaasti kolmeen viikkoon. Kristallipallo ei ollut kovin väärässä lähtömerkin käydessä ja Ville lähti reippaasti matkaan. Heti ensimmäisillä kilometreillä tunsin että tänään mennään aivan jojossa. Reidet olivat saman tien piimässä ja pohjoisessa edelleen kukkivat koivut vetivät hengityksen äärimmilleen. Tämä ei toki tullut yllätyksenä kun yhdelläkään lenkillä Transvulcanian jälkeen sykkeet eivät olleen laskeneet normaalille tasolle.

 

Onneksi ravi hieman tasaantui ehkä 4km jälkeen ja ehdimme vähän höpötelläkin. Noin 6-7km kohdalla tulimme melko juostavaan ylämäkeen ja Ville antoi herrasmiehenä hieman vetovuoroa. Taisin aavistuksen kiristää tahtia ja mukaan lähti suunnistaja Matti Kivelä. Mentiin hetki meikäläisen höpötyksiä kuunnellessa ja tiesin että jos Matilla on paukkuja, minulla ei ole varsinkaan juostavilla rollaattori-pätkillä mitään sanomista. Näinhän siinä kävi kun Kivelä lähti yksien portaiden jälkeen ja minä jäin seisomaan.

Ehkä 10-11km ennen Rukaa, Kokkosen Ossi huusi että olisin 2-3min kärjestä. Tajusin että omissa käsissä tämä homma ei tänään enää ole. Meikäläisen suoritus oli tasaista tamppausta ja siististi maaliin pääsemistä. Ehkä 1,5km ennen huoltoa luulin nähneeni kangastuksen Matista mäen päällä. Muutamamien rappujen jälkeen hiffasin että perhana, sehän on Kivelä. Toki arvelin että jotain vaikeuksia on oltava, koska itselläkään ei ollut varsinaisesti mitään herkkua. Taisi olla viimeinen tömpyrä ennen Konttaisen huoltoon laskeutumista kun saavutin Matin ja muutama sana ehdittiin vaihtaa siinä. Matin kroppa ei digannut lämmöstä ja aurinko olikin todella raaka. Tiesin edellisen kesän perusteella tasan tarkkaan mistä on kyse kun lämpö todella alkaa vaikuttaa. Otin keulan alamäessä hieman ennen huoltoa ja tulimme käytännössä samaan aikaan nauttimaan raikkaasta vedestä ja sipseistä. Täytin vain nopeasti oman 0,5l vesipulloni ja jatkoin matkaa.

Huollon jälkeen kirmasin nopeasti kohti Konttaista enkä ollut varma Matin tilasta. Menin alkupätkää suht reippaasti, mutta ehkä parin kilometrin jälkeen huomasin että Mattia ei näy aivan lähellä ja uskalsin jo hieman kontrolloida vauhtia. Olin hävittänyt lähdössä suolat jonnekin ja viimeiset kilometrit olivatkin melkoista reisien tykyttelyä.

Maaliin oli upea saapua jengin kannustaessa. Matkan varrellakin tuli moikkailtua paljon tuttuja ja tuntemattomia ja valtavat kiitokset tsempeistä mitä sain jo metsän keskellä! Pahoittelut myös juoksukaverille joka kompastui kun menimme rinnakkain ja jotain hölisin siinä niin, että hänen keskittyminen herpaantui! Itsekin pannutin kerran kun jäin ihailemaan oikealla pauhaavaa koskea. Maalissa NUTS:n kellot kilkattivat kaikille ja oli mukava jäädä seuraamaan tapahtumia lämpimässä auringonpaisteessa. Kiitokset viikonlopusta aivan jokaiselle! Salomon-Suunnon tiimissä, sekä Samban porukassa on aina niin mahtavan rentsi tunnelma, että hiukan väsynäkin haluaa olla mukana näissä tapahtumissa. Nähdään viimeistään Pallaksella!

Kisakooste: