Kesä huipentumassa UTMB:hen

Kesälomat alkavat jo olla takanapäin ja paluun arkeen tapahtui kaksi viikkoa sitten. Sen verran kiireisissä merkeissä on menty, että blogin kirjoittamisellekaan ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt on kuitenkin aika luoda katseita kauden päätavoitteeseen, vajaan kahden viikon kuluttua juostavaan Ultra-Trail du Mont-Blanciin.

Ultra-Trail du Mont-Blanc on kiistatta maailman merkittävin trail running –tapahtuma. Chamonixiin kerääntyy elokuun lopulla yhteensä yli 7000 juoksijaa viiteen eri kilpailuun. Tapahtumaviikon päämatkalle UTMB:lle valitaan arvonnan perusteella 2300 juoksijaa. Ja jotta arvontaa voi osallistua, tulee olla kerännyt yhteensä kahdeksan pistettä viimeisen kahden vuoden aikana. Sain pisteet kasaan viime kesänä ja päätin 5937 muun juoksijan tavoin heittää arvan sisään, sillä kilpailu on ollut bucket listillä ja ehdottomasti sellainen, joka jokaisen polkujuoksijan on joskus juostava. Olin niiden onnekkaiden joukossa, joiden nimi nostettiin arvonnassa tammikuun alussa.

Toukokuun lopussa juostujen MM-kisojen jälkeen päätin hiukan lisätä juoksumääriä. Kisojen jälkeinen viikko meni palautellessa, mutta sitä seuraavat 10 viikkoa on ollut aikaa tehdä kehittävää harjoittelua, jota on nyt tarkoitus keventää kahdeksi viikoksi ennen h-hetkeä. Olen tyytyväinen siihen, että jokaisena viikkona kilometrit ovat olleet päällä sadan keskiarvon ollessa noin 120 km/vko. Ei vielä mitään älytöntä mättöä, mutta jokaiseen viikkoon on mahtunut 2-3 vauhtikestävyystreeniä ja nousumetrejäkin on kertynyt jonkin verran. Harjoittelu on ollut jossain määrin laadukastakin eikä pelkkää kilometrien keräilyä.

Jäljellä olevat pari viikkoa käytetään tuntuman ylläpitämiseen ja voimien keräämiseen. Kieltämättä kilpailu osuu hyvää paikkaan, sillä elokuussa on ollut pieniä aikatauluhaasteita juoksemisen suhteen. Kun pojalla on neljän viikon sisään 13 jalkapallo- ja kahdeksat jääkiekkoharjoitukset, on arki-illat ja viikonloput aika tiukilla. Niinpä ainoa sopiva ajankohta juoksuun on usein löytynyt aamulla klo 4:45-6:15 välistä. Ja ihan jokaisena aamuna herääminen ei ole ollut helppoa.

UTMB on haasteena kova. 168 km matkaa ja nousumetrejä 9600. Kilpailu käy korkeimmillaan 2500 metrissä ja säät voivat vaihdella vuoristossa helteen ja lumisateen välillä. Vettä voi sataa kaatamalla pitkiäkin aikoja ja keli voi olla kylmä. Matka tulee olemaan erittäin pitkä ja raskas, mutta toivottavasti päättyy maaliviivan ylitykseen lauantai-illan aikana.

Lähtö tapahtuu Chamonixin keskustasta kirkon edestä perjantaina 28.8. klo 18:00 paikallista aikaa. Ensimmäisen nousun ja laskun pääsee vielä vetämään valoisassa, mutta sen jälkeen pimeää kestää noin 10 tuntia. Auringon noustessa Courmayerin huollon pitäisi olla jo selvästi takana ja matkaa maaliin arviolta noin puolet. Tavoitteena on alittaa Kallioniemen Jussin kaksi vuotta sitten juoksema 27:57:05, joten kaiken mennessä nappiin Chamonixin kirkolla ollaan vähän ennen iltakymmentä. Tämä tarkoittaisi sitä, että myös viimeisen tunnin joutuu juoksemaan pimeässä. Mahdollista toki on, että aikaa kuluu kauemmin, joten lampusta on löydyttävä toisenakin yönä tehoja.

Heinäkuussa kävin ottamassa tuntumaa reitin viimeiseen 15 kilometriin, mikä toivottavasti auttaa henkisesti maalin lähestyessä. Myös aikaisemmin kisan juosseiden suomalaisten blogitekstejä olen yrittänyt lukea ja tutustunut karttaan, korkeuskäyriin ja väliaikoihin. Todellisuudessa näistä ei kovinkaan kummoista mielikuvaa saa, mutta auttaa edes vähän.

Kisakengät on vielä ajamatta sisään, mutta valintana on sama malli kuin Madeirallakin keväällä, eli Salomon S-lab Wings Soft Ground. Myös pakollisten varusteiden hankinta on vähän vaiheessa. Huomenna on kuitenkin ajatus tehdä mäkitreeni kutakuinkin kisasetti päällä, jotta saa vähän tuntumaa, miltä meno maistuu. Koska sääolosuhteet kisassa ovat vaihtelevat ja arvaamattomat, on repussa oltava vähän normaalia enemmän vaatteita. Välillä ihmetyttääkin, miten kärkipään juoksijat saavat kaiken tuon tavaramäärän pieniin reppuihinsa.

Kaiken kaikkiaan tunnelma on pikkupoikamaisen innostunut. On hienoa päästä taas pitkästä aikaa kisaamaan ja erityisesti kisaamaan vuorijuoksun Mekassa, Chamonixissa, sekä siinä kaikkein monumentaalisimmassa kilpailussa. Kisaa ennen somepöhinä kasvaa ja Twitteristä meikäläisen löytää tunnuksella @JiiHietala. Samalla on hyvä ottaa seurantaan myös @SambaRunning, joka seuraa kisaviikon tapahtumia ahkerasti.