Kauden aloitus siirtymässä

Viikko sitten kirjoitin blogiin kevään ensimmäisten kisojen olevan käsillä. Bodom Trail juostaan jo kahden viikon kuluttua helatorstaina ja Sandis Trail saman viikon lauantaina. Juoksu kulki ja näytti siltä, että ensimmäistä kertaa tänä vuonna saa kuukauden mittaisen ehjän jakson kasaan. Valitettavasti toiveet kisoihin mennessä rakennettavasta nousukunnosta karisivat lauantaina ja kauden alku lykkääntynee ainakin muutamalla viikolla.

Partioaitta järjesti yhdessä Salomonin ja Suunnon kanssa lauantaina juoksutapahtuman Maunulan majalla. Oli ensimmäinen viikonloppu ilman poikien jääkiekkoa sitten elokuun alun, joten pystyin hyödyntämään parhaan ajan päivästä omiin urheiluihini. Niinpä juoksin ensin tunnin verran polkuja pitkin Maunulaan. Tapahtuman aluksi esiteltiin mm. varusteita ja osallistujien oli mahdollista testata kenkiä tai reppuja käytännössä. Tunnin mittaisen yhteislenkin aikana ehdimme kierrellä ulkoiluteitä ja polkuja noin 10 km verran.

Tapahtuman päätteeksi kävimme Punavuoren Hernandon alias sauvakävelijä Nordmanin kanssa napsimassa muutaman somekuvan läheisellä kalliolla. Keli oli täydellinen ja paikkakin kuvien ottamiseen mitä parhain. Muutama kuva otettiin, mutta halusin vielä yhden toisesta kuvakulmasta. Sitten pohkeesta kuului RITS ja jalka petti alta.

Pääsimme nopeasti takaisin Maunulan majalle, jossa järjestäjät purkivat vielä tapahtuma-aluetta, joten ensihoito oli hyvää. Kylmää, side ympärille ja kotiin. Kaksi tuntia vamman syntymisen jälkeen olin jo käynyt lääkärissä ja saanut kylmän oluen kipulääkkeeksi. Tarkennuksena sanottakoon, että tämä ei ollut lääkärin määräys vaan oma tunne tarpeellisesta hoidosta. Lekurin diagnoosina oli pohkeen revähdys ja arvioitu toipumisaika 3-6 viikkoa. Aika näyttää, miten pian uskaltaa lähteä kisoihin, mutta tuskin ainakaan Pirttimäessä tai Santahaminassa kahden viikon kuluttua startataan.

Viime viikolla juoksu tuntui paremmalta kuin pitkään aikaan. Ensimmäisen kerran tänä vuonna tunne oli sellainen, että oikeasti nauttii. Jaloissa ei painanut yhtään, vaikka kasvatin koko ajan kilometrimääriä. Illalla nukkumaan mennessä odotti, että aamulla pääsee lenkille. Hyvän jakson katkeaminen kalvaa syvältä mutta toisaalta tietää, mitä on edessä, kunhan taas pääsee liikkumaan ja saa pari viikkoa puskettua väkisin totuttelukilometrejä. Jos tämän vuoden vastoinkäymiset olisivat tässä, niin syksyllä on mahdollista olla vielä ihan hyvässä kunnossakin.

Vamman paraneminen on edennyt pikku hiljaa ja tähän asti pitänyt kävellä keppien kanssa. Alkuviikosta liikkuminen vaati vielä kahta kyynärsauvaa, mutta pari päivää on mennyt vain yhdellä. Näillä näkymin kepit voi heittää viikonlopun aikana pois ja jos kaikki sujuu hyvin, niin kevyen kävelemisen voi mahdollisesti aloittaa ensi viikon loppupuolella. Sitä ennen yritän päästä pyörän selkään, jos vaan jalka tuntuu kestävän. Liki viikon kestänyt toimettomuus kauden kynnyksellä ei ole tuntunut mitenkään mukavalta.

Toivotaan, että kuntoutuminen etenee siihen tahtiin, että pääsisi nautiskelemaan Karhunkierroksen maisemista viiden viikon päästä. Aikanaan multisport-kisassa pyöräytin nilkkani siten, että nivelside repesi. Kuusi viikkoa tästä juoksin elämäni ensimmäisen vuoriultran ilman ongelmia, eikä vamma ole uusiutunut. Nyt on sormet tiukasti ristissä sen puolesta, että tällä kertaa selvittäisiin yhtä nopealla toipumisella.