#Vuoribarometri 1

En ole aikaisemmin löytänyt paikkaa kirjoittaa varsinaisesti harjoituksista blogihölinöiden muodossa, mutta viimeisellä punttisalivisiitillä sain tarpeettoman ajatuksen katsellessani Cousteau-pipot päässä juoksevia, äärimmäisen muodikkaita punavuorelaisia. Ehkä Cousteau-pipon alle voi hukuttaa mertakin syvemmät ajatukset, joten olkoon markkinointitoimiston mirhamilla luotu #vuoribarometri merkki ajatuksista, joista luultavammin kannattaa perääntyä. Tägin alla olevat kirjoitukset käsittelevät harrastustani vain treenisuunnittelun näkökulmasta. Kirjoitukset on hyvä nähdä täysin erillisenä ulottuvuutena polku- ja vuorijuoksun tärkeimmistä anneista: luonnosta, terveydestä, rentoutumisesta ja ystävistä, koska millään mitä vuoribarometrin alla kirjoitan, ei ole oikeasti merkitystä. Vain sillä on, kun vetää tossut jalkaan, nauttii ja voi paremmin.

Heinolan Rautvuorella.

Heinolan Rautvuorella.

Noin kaksi ihmistä on vuoden aikana kysellyt harjoituksistani, joten vuoribarometrin alla voin jakaa niitä niilompia ajatelmia omasta juoksemisesta. Vuoribarometri-tekstit tulevat olemaan Petteri Sihvosen ja juoksufoorumitrollin polkujuokseva äpärälapsi ilman johtavan analyytikon tietoa, saatika taitoa. Barometri ei yritä esittää “oikeita” vastauksia kenellekään.

Mistä sitten vuoribarometri? Laitan jokaisen barometriblogin perään oman vuoribarometrin, eli miten vauhti etenee ylämäkijuoksussa kohti 7.5.2016 juostavaa Skyrunningin MM-sarjan avausta La Palmalla. Siis mitä? Tarkoitus on joka viikko juosta vähintään kerran, yksi ylämäki matolla 12 asteen kulmalla aerobisen kynnyksen (jos sellainen on olemassa) tuntumassa. Kesto 30-60min. Ensimmäinen merkintä jutun loppuun. Tämä helpottaa tirkistelevää lukijaa, joka ei voisi vähempää kiinnostua itse tekstistä – kelaat vain loppuun ja käyt tietenkin itse tikittämässä Cousteau-pipo päässä paremmin. Toivon että barometri näyttäisi huhtikuussa parempia vauhteja samoilla syke- ja nousukulmaspekseillä.

Taustoilla ja pullansyönnillä on ollut merkitystä viime vuosien valintoihin. Armeijaan asti hiihtoa ja jalkapalloa, näiden painotukset nuorempana vuodenajan mukaan vaihdellen. Intin jälkeen jatkoin hetken potkimista Helsingissä, mutta kestävyysurheilu jäi kokonaan. Oikeastaan melko pian jäi lähes kaikki urheilu. Masan kanssa kävimme salilla arvostelemassa muiden kyykkytekniikkaa, oltiin siinä edelläkävijöitä. Nykyään siihen on ulkoistettu kokonainen urheilulaji. 2011 puntari oli melkein markassa, siitä kohta vuotta 2012 ja jotain ysillä alkavaa. 2013 keväällä Nuuksion polut (ja ärsytys kun puoliso juoksee kovempaa) antoi sykäyksen lenkkeillä kohti Nuuksio Classicia. Sain muistaakseni painon tippumaan jonnekin 80kg tienoille. Syksyllä Vaarojen Maratonin aikaan jotain seiska-alkuista. Paino ja pitkä tauko harjoittelussa on ollut suurin syy melko pieniin harjoitusmääriin viimeisen 2,5 vuoden aikana. Siinä huolimatta pieniltä rasitusvammoilta en ole täysin välttynyt.

Meitsin ensimmäinen verttitonni jalan Åressa 2011. Tankkaus oli onnistunut.

Meitsin ensimmäinen verttitonni jalan Åressa 2011. Tankkaus oli onnistunut.

2015 harjoitustunteja lähes tasan 400h, jossa nousua edellisvuoteen noin 80h. Kilometrit jäivät kokonaisuudessaan hieman alle neljän tonnin. Ei kovin kummoista jos katsotaan vain tunteja. Kuitenkin määrä on ex-läskille sellainen, pääasiassa juosten, että kovin paljon suurempaa en mielestäni olisi pystynyt vetämään edes näin terveenä.

Hiihtoaikoina harjoittelu oli varmaankin melko norjalaista isolla pk-painotuksella ja prosentuaalisesti vähillä mk-tehomäärillä. 2013 olin sitä mieltä, että niin on mentävä tulevaisuudessakin. Viimeinen pari vuotta, juoksuharjoittelua käsittelevät artikkelit, sekä nykypäivän mahdollisuus stalkata kovia tekijöitä Movescounteissa on muovannut ajatuksia joilla aion edetä juoksupoluilla.

Tämän hetken harjoituksellinen kesäkeitto on Canovalais-Holmenilainen pehmeällä vuoritwistillä. PK on oltava kunnossa, mutta treeneissä painottuu rento ja myös reippaampivauhtinen juoksu. Vuoritwistiä tulee Canovalaisista mäkiblokeista, sekä pidemmistä, usein rennoista, mattonousuista. Kisavauhtista rentoa juoksua sekaan paljon. Jos PK-kynnys on olemassa, sillä sykkeellä olisi edettävä pitkissä kisoissa mahdollisimman kovaa. Toki. Strava- ja youtube-stalkkauksien myötä olen muodostanut mahdollisimman epäakateemisen, empiirisen päätelmän, että myös sauvakävelijöiden ihmemaassa juoksun on oltava rentoa pidemmilläkin matkoilla. Toki. Kuka osaa juosta rennosti ja edes sinne päin olevalla tekniikalla yli 5min/km vauhdilla? Harva, minä en osaa juosta vielä rennosti millään vauhdilla, tuskin koskaan. Kuulenkin aina Niinikoskelta: “Lopeta se hiihtäminen.”  Hiihtäjän perisynti perkele. Kuitenkin juoksen silloin tällöin vielä hitaammin myös tasaisella. Pidän sitä järkevänä aniharvoin.

Nuuksion kallioilla 2015.

Nuuksion kallioilla 2015.

Voimaa ja hauiskääntöjä unohtamatta. Ylämäissä pitäisi jaksaa myös hengittää syvään ja antaa ilman vaihtua. Toki. Helppohan näitä on toki ladella. Jottei aloituksesta tule liian pitkä, jätettäköön tämä pilotiksi paneutumatta vielä suuremmin yksityiskohtiin.

Lopuksi, #vuoribarometri tulee seuraamaan vain omaa harjoitteluani kohti 7.5.2016 oleva La Palman saarella juostavaa Transvulcaniaa. Mahdolliset muut kirjoitukset käsittelevät todennäköisemmin aiheita ihmisille, joille talkki ei ole ainoa parfyymi.

Transvulcanian video mallia 2015: https://www.youtube.com/watch?v=KGASCsqH_qs

 

#Vuoribarometri

Viimeksi mitattu aerobinen kynnys 144. Uusi hapenottotesti 9.1.2016.

Vk 53: Matolla 47min, 7,5km/h, 12 astetta, nousu 700m, AvgHr 132 (Kevyt)