Skyrunningia Pohjolan Pariisissa

Kesälomasta on enää vajaa neljännes jäljellä ja kohta on taas aika palata kuvainnollisesti sinne pyörähdyskappaleita valmistavan työvälineen äärelle. Sitä ennen suuntaan vielä loman viimeiselle kisareissulle ja tälle kertaa määränpäänä on kalastuksen ja merenkulun keskus Tromssa Pohjois-Norjassa. Tromsø Skyrace on vuorijuoksun (vielä toistaiseksi) elävän legendan Kilian Jornetin ideasta syntynyt kilpailu, joka järjestetään nyt kolmatta kertaa. Oma kosketukseni tapahtumaan on hyppy suoraan syvään päähän, sillä juoksen perjantaina Blåmann Verticalin (2,7 km / +1044 m) ja lauantaina viikonlopun päämatkan Hamperokken Skyracen (53 km / +4600 m).

Talvella kilpailukalenterin ammottaessa vielä tyhjyyttään mietin sopivia kisoja kesälle. UTMB-arpa ei osunut kohdalle ja kun Tromssa oli varasuunnitelmana jo vuosi sitten, olin helmikuussa ilmoittautumisen auetessa hereillä. Tapahtuman suosiosta osviittaa antaa se, että ensimmäinen kisa käytiin ilmoittautumisessa, ja kymmensormijärjestelmäni pelatessa tehokkaasti olin niiden 190 joukossa, jotka saivat nimensä lähtöluetteloon.

Kun kisamenussa oli tarjolla vielä vertikaalitonnikin, niin ilmoittauduin samalla siihen. Kilpailujen välissä piti olla yksi päivä, minkä kuvittelin edes jollain asteella riittävän sellaiseksi palautumisajaksi, että tupla on mahdollista harrastelijankin juosta. Jossain vaiheessa järjestäjät olivat kuitenkin päättäneet siirtää 53 km:n kisan lauantaille, syynä ilmeisesti sunnuntaina alkava Kilianin Everestin reissu. Kilianin tavoitteena on huiputtaa Mt. Everest ennätysajassa ja reissuun on panostettu valtavia määriä aikaa ja rahaa. Muun muassa Salomonin tehtaalla Annecyssa on tehty erikoisvarusteita juuri tätä reissua silmällä pitäen. Jos siis matkapäiviä ei saatu muuten fiksattua sopivaksi, niin kyllähän yhden loppuunmyydyn ultrajuoksun päivää voi muuttaa. Hyvä, että asia selvisi allekirjoittaneellekin jo viime viikolla, eikä vasta paikan päällä Tromssassa. Muutoksesta kun ei koettu tarpeelliseksi tehdä mitään tiedotetta juoksijoille edes sosiaalisen median kautta.

Rivien välistä saattaa olla aistittavissa pienehköä kritiikkiä ja hetken jo mietin, jättäisinkö vertikaalitonnin kiipeämättä. Todennäköisesti se aikaansaa lihaksiin jonkinasteiset vaikeasti poistettavat maitohapot ja kuluttaa tankit ainakin osittain tyhjiksi energiasta. 53 km matka noilla nousumetreillä on sen verran iso haaste, että mielellään sille lähtisi tuorein jaloin. Jos jo ensimmäinen nousu tuntuu raskaalta, on päivästä tulossa pitkä. Lopulta kuitenkin kokeilunhalu voitti järjen ja päätin osallistua alkuperäisen suunnitelman mukaan molempiin matkoihin.

BUFF® Epic Trailin jälkeen ei suurta hinkua kilpaladuille ollut ja henkinen takki oli aika tyhjä pari päivää. Pyreneiden jyrkät laskut tuntuivat kipeinä reisilihaksina useamman päivän retken jälkeen, eikä juoksukenkiä tullut mieleenkään laittaa jalkaan. Ratkaiseva käänne tapahtui keskiviikon pyörälenkillä ajettuani varsinkin loppumatkan vähän reippaampaa vauhtia. Illalla nautittu palauttava olut teki tehtävänsä ja seuraavana aamuna lihaskireydet olivat poissa. Niinpä torstaina suuntana oli Mt. Malminkartano, jossa MP innosti pieneen vauhtileikittelyyn. Välillä paineltiin alamäkeen niin kovaa kuin jaloista lähti ja ylöspäinkin mennessä juostiin pari vetoa vähän kovempaa. Kisanälkä alkoi taas pikkuhiljaa kasvaa, jopa yllättävän nopeasti.

Kilpailuna Tromsø Skyrace on ainutlaatuinen. 53 km matkalla nousumetrejä kertyy peräti 4600 ja vaikeimmissa paikoissa matkanteko muistuttaa enemmän kiipeilyä. Järjestäjän reittikuvaus “3 km of road – 9 km trail – 25km technical trail – 6km off trail – 5km technical ridge (III climbing degree)” kertoo paljon, mutta parhaan käsityksen saa aikaisempien vuoden kisoissa kuvatuilta videoilta. Jos keli suosii, niin näkymät ovat huikeat reitin kulkiessa alueen korkeimmilla huipuilla ja harjanteilla. Harvassa vuorikisassa pääsee kulkemaan vuoren korkeimmilla kohdilla, sillä Euroopassa huiput kohoavat sen verran ylös, ettei niiden päälle ole turvallista viedä juoksukilpailua. Moni tosin on sitä mieltä Tromssastakin, sillä reitti on paikoin erittäin jyrkkää kivikkoa eikä Hamperokkenin harjanteella ole varaa askeleen paljoakaan livetä.

Jotain speciaalia näissä pidemmälle suuntautuvissa kisareissuissa aina on. Odotus ja innostuneisuus alkavat jo muutamaa päivää ennen tankatessa ja pakatessa tavaroita. Säätietojen, valokuvien ja videoiden katselu muutamaa päivää ennen ovat myös tärkeä osa reissuja. Tietynlainen hyvä jännitys alkaa kohota ja tunne häviää oikeastaan vasta sillä hetkellä, kun starttipyssy kajahtaa. Siitä alkaa taas yksi uusi elämys. Juoksijan tilipäivä, hetki, jota varten on jaksanut nousta ylös harjoittelemaan talven pimeydessä silloinkin, kun ei olisi yhtään tehnyt mieli.