Skyrunning World Champs – paluu Barrueraan.

Vuosi on kulunut viime kesän helikopterikyydistä Pyreneillä. Silloin kyseessä oli toinen Buff Epic Trail ja Skyrunning mm-esikisa. Tätä kirjoittaessa olemme Jannen kanssa Barcelonan koneessa ja jälleen kohteena mahtava Vall de Boin laakso ja Aiguestortesin luonnonpuisto. Mitä opin viime vuodesta? En ainakaan jäämään kotiin.

Kilpailu kiertää pääasiassa Aiguestortesin luonnonpuiston reunamilla, mutta pariin otteeseen juostaan useampia kilometrejä myös puiston läpi. Puiston nimi on katalaania ja tarkoittaa enkuksi kutakuinkin ”winding waters”. Vuoristoa täynnä lampia, järviä, jokia ja vesiputouksia – postikorttimaisemat! Itse kilpailu ei olekaan pelkkää taivaanrannan maalailua. 105km matkalla kiivetään noin 8000 vertikaalimetriä. Suomeksi se on, no ***** paljon. Reitti menee osittain mukavilla poluilla, mutta myös täysin merkittyjen reittien ulkopuolella ja harjanteilta tullaan alas täysin heinän peittämiä rinteitä ja kivikoita. Mt. Blancin rollaattoribaanoihin verrattuna hidastaa matkantekoa jonkin verran. Vielä muutama päivä sitten sääennuste näytti erittäin kuumaa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan lauantai tulisi olemaan koko viikon viilein päivä, lämpötilan noustessa 23 asteeseen.

Fiilikset kisan alla ovat olleet reittiä kunnioittavat, uskaltaako ääneen sanoa, että jopa snadia pelkoa on ollut ilmassa. Ei aerobisen kunnon puolesta, vaan pienten lihasongelmia vuoksi. Mieli olisi halunnut tehdä useampia kovia laatutreenejä, mutta räätälinlihas-ongelmien takia olen joutunut rajoittamaan iskutusta ja juossut matolla jonkin verran 15-20% kulmalla vähentääkseni tuota tärinää. Matto ei siis pahasta, mutta iskutuksen puute mietityttää. Treenit ovat olleet melko lyhyitä keskimäärin, mutta erilaiset omat verrokkitestit samalla matolla ovat antaneet osviittaa, että ainakin noin tunnin nousuissa ollaan parhaassa kunnossa tänä vuonna.

Toisaalta, kuten olen sanonut, ei pidä miettiä liian lyhytkatseisesti vaan muistaa, että takana on kokonaisuudessaan onnistunut vuosi. Tilastojenkin valossa varsinkin nousumetrit, tuo polkujuoksijan bemari, yllätti kun katselin tilastoja movescountista. Vuosi takaperin kisaan lähdettäessä nousumetrejä oli kertynyt 34000, kun tänään niitä on 61000. Tämäkään ei tietysti ole mikään oikeiden vuorijuoksijoiden lukema, mutta pidän sitä hyvänä, ottaen huomioon että olen pääasiassa pyrkinyt juoksemaan nuo metrit. Transvulcanian jälkeen olen yrittänyt panostaa pullonkauloihin ja vedellyt juoksumatolla aivosolujen ranteita auki avaruuslakanalla. Toivottavasti noista pidemmistä yksittäisistä nousuista olisi jeesiä takareisien ja hanuriosaston jaksamiseen.

Kisaan lähden High5:n Zero-elektrolyyttijuoman ja geelien voimalla. Vettä pidän matkassa toisessa pullossa. Matkaa tehdään yli 15h joten pyrkimys on syödä näiden lisäksi ”normaalia” evästä järjestäjien huoltopisteiltä. Yleensä banaanit ja sitrushedelmät ovat uponneet hyvin. Todennäköisesti tulee otettua lihaakin (tarjoavat paikallisia herkkuja) pienissä määrin pitämään suolatasapainoa yllä ja tuomaan energiaa, sekä aivoille hyvän maun, ja sitä kautta fiiliksen tunteita. Pasta- ja leipäannokset joudun jättämään herkän vatsan takia väliin.

Nukumme vielä to-pe -yön Barcelonassa kentän kupeessa ja aamupäivästä Buffin matkassa kohti Pyreneitä. Salomon-Suunto -tiimin lisäksi edustamme tällä kertaa myös Trail Tour Finlandia ja suomalaista polkujuoksua. Koska Suomi ei vielä kuuluu ISF:ään ei maapaikkoja ole tarjolla ja kiitos meidän osallistumiselle kuuluukin Buff Trail Tour Finlandille, kiitos!

Meikäläisen lähtö on lauantaina 07 Suomen aikaa ja Jannella 10.30. Ottakaa kisa seurantaan järjestäjän livetrailin kautta, sekä perinteisesti myös Samba Trail Running Clubin facebook-feedistä. Twitterissä seurantaan ainakin #buffepictrail -tägin alla. Skyrunning:n, sekä Buff Epic Trailin facebook- ja twitter-tilit myös hyviä seurattavia.