Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja ensimmäiset kisastartit osuivat viime viikolle. Menneen kuukauden aikana pääsin taas hyvin treeninsyrjään kiinni ja juoksu on alkanut kulkea kohtalaisesti. Pienen nousukunnon huomaa nopeampana palautumisena ja siinä, että juoksu tuntuu lenkeillä lähes aina hyvältä. Käydyt kisat kuitenkin osoittivat, että vauhdin kanssa on vielä paljon tekemistä.
Kävin jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan juhannuksen jälkeisenä tiistaina tormuuttelemassa Mäntsälässä Väläkän lenkin, joka on noin 8,8 km asvaltti- ja hiekkateitä. Tossu ei liikkunut tässä vaiheessa toipumisprosessia vielä kovinkaan kaksisesti ja keskivauhti oli hitaampi, kuin viime syksynä puolimaratonilla. Maalissa tosin luulin alittaneeni viime vuotisen ajan, mutta muistin minuuttiluvun väärin ja tappiota vuodentakaiseen tuli 37 s.
Lauantaina kävin vetämässä viikon toisena kovana treeninä Helsinki Trail Runin 20 km matkan. Paloheinästä startannut kisa teki ensin 9 km kierroksen vakiolenkkipoluillani ja suuntasi sen jälkeen Keskuspuistoa pitkin Sonera Stadionille Töölöön. Olin pariin kertaan ehtinyt juosta tuon osuuden läpi, minkä ajattelin olevan kisassa hyödyksi. Suurimmaksi osaksi olikin, mutta pienet viime hetkillä reittiin tulleet muutokset aiheuttivat sen, että muutamassa kohtaa olin kääntymässä ihan väärään suuntaan.
Juoksu kulki kisassa kuten tiistainakin eli ei kovin vahvasti. Viikkoa aikaisemmin suunnistuksen pitkän matkan MM-katsastuksen voittanut ja maajoukkuekutsun saanut Mikko Sirén karkasi jo toisessa nousussa ja alkuvauhti ylämäissä saattoi olla ehkä hieman liian rapeaa muutenkin. Pohkeet tuntuivat olevan hapoilla koko alkulenkin eikä kunnon vauhdinpitoon oikein ollut asiaa siitäkään huolimatta, että sykemittari näytti normaalia alempia lukemia. Liekö viime viikkojen treenit myös hieman aikaansaaneet sykejumia.
Sijoitus alkulenkin jälkeen oli kolmas noin 30 s toisena olleen Wilhelm Stenbackan jälkeen. Tiukasti peesissä roikkui Ari ”Kurski” Mattila, joka helpoilla osuuksilla olisi voinut mennä selvästi kovempaakin. Taktiikkani oli vetää Pirkkolan jälkeiset teknisemmät polut sen verran rivakasti, että sijoitus maalissa olisi toinen. Tällä kertaa taktiikka toimi, tosin osittain senkin takia, että Stenbacka kärsi ongelmista viitisen kilometriä ennen maalia. Lopussa oli vielä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poiketen tietä noin pari kilometriä, joiden aikana katsoin vähän väliä taakse, tuleeko kukaan ohi. Sen verran tahmeaa kulku oli.
Helsinki Trail Run oli polkujuoksukisakalentereissa uusi tuttavuus, mutta kisajärjestäjien kokemus mm. Helsinki Half Marathonista ja Runner’s Twilightista on sitä tasoa, että kaikki sujui niin kuin pitääkin. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ja vielä enemmän lähtijöitä viivalle ensi vuonna. Nyt nimensä tulosluetteloon kirjautti 338 juoksijaa, mutta kapasiteetti kestää varmasti ainakin tuplamäärän. Erityiskiitosta on annettava maaliintulijoille jaetusta HTR-piposta mitalin sijaan. Lisää erityiskiitosta pitää antaa samaisen järjestäjän organisoimasta Craft Beer Helsingistä, jonne oli kisan jälkeen hyvä suunnata korjaamaan lämpimässä säässä järkkynyttä nestetasapainoa.
NUTS Pallakseen on nyt aikaa reilun viikon verran, joten viime päivinä olen yrittänyt kerätä vielä vähän kuormaa jaloille. Siinä olen ainakin onnistunut hyvin, sillä sen verran väsynyt olo on välillä ollut. Nyt kuitenkin on aika nostaa jalkaa kaasulta ja palautella hyvin kisoja varten. Pallaksella tavoitteena on tehdä loppuun saakka kestävä veto, mutta saa nähdä, miten käy. Liikkeelle pitäisi malttaa lähteä samaan tapaan kuin Karhunkierroksellakin ja nostaa vauhtia vasta 35 km kohdalla, jos vielä silloin siltä tuntuu. Todennäköisesti ei tunnu.
Palautumisaikaa seuraavaan kilpailuun on vain viikon verran, joten siitäkin syystä olisi suotavaa, ettei vedä itseään ihan niittiin Lapin erämaassa. Juoksulenkkien määrä kisojen välillä tulee jäämään vähäiseksi, mutta mikäli kelit sallivat, niin pari palauttavaa pyörälenkkiä tekisi varmasti hyvää. Vaikka ahkera kisatahti näillä pohjilla ei välttämättä olekaan optimaalisin tapa valmistautua syksyn MM-kisoihin, niin uskon niiden kuitenkin antavan enemmän kuin ottavan. Ainakin tällä hetkellä odotus NUTS Pallasta, BUFF Epic Trailia ja Tromsø Skyracea kohtaan on todella kova ihan jo kokemuksenkin takia. Näiden reissujen jälkeen on vielä kolmisen kuukautta aikaa hioa kuntoa kauden päätapahtumaa varten.
Samba Trail Running Club
Orastavaa nousukuntoa ilmassa
Janne HietalaKesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja ensimmäiset kisastartit osuivat viime viikolle. Menneen kuukauden aikana pääsin taas hyvin treeninsyrjään kiinni ja juoksu on alkanut kulkea kohtalaisesti. Pienen nousukunnon huomaa nopeampana palautumisena ja siinä, että juoksu tuntuu lenkeillä lähes aina hyvältä. Käydyt kisat kuitenkin osoittivat, että vauhdin kanssa on vielä paljon tekemistä.
Kävin jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan juhannuksen jälkeisenä tiistaina tormuuttelemassa Mäntsälässä Väläkän lenkin, joka on noin 8,8 km asvaltti- ja hiekkateitä. Tossu ei liikkunut tässä vaiheessa toipumisprosessia vielä kovinkaan kaksisesti ja keskivauhti oli hitaampi, kuin viime syksynä puolimaratonilla. Maalissa tosin luulin alittaneeni viime vuotisen ajan, mutta muistin minuuttiluvun väärin ja tappiota vuodentakaiseen tuli 37 s.
Lauantaina kävin vetämässä viikon toisena kovana treeninä Helsinki Trail Runin 20 km matkan. Paloheinästä startannut kisa teki ensin 9 km kierroksen vakiolenkkipoluillani ja suuntasi sen jälkeen Keskuspuistoa pitkin Sonera Stadionille Töölöön. Olin pariin kertaan ehtinyt juosta tuon osuuden läpi, minkä ajattelin olevan kisassa hyödyksi. Suurimmaksi osaksi olikin, mutta pienet viime hetkillä reittiin tulleet muutokset aiheuttivat sen, että muutamassa kohtaa olin kääntymässä ihan väärään suuntaan.
Juoksu kulki kisassa kuten tiistainakin eli ei kovin vahvasti. Viikkoa aikaisemmin suunnistuksen pitkän matkan MM-katsastuksen voittanut ja maajoukkuekutsun saanut Mikko Sirén karkasi jo toisessa nousussa ja alkuvauhti ylämäissä saattoi olla ehkä hieman liian rapeaa muutenkin. Pohkeet tuntuivat olevan hapoilla koko alkulenkin eikä kunnon vauhdinpitoon oikein ollut asiaa siitäkään huolimatta, että sykemittari näytti normaalia alempia lukemia. Liekö viime viikkojen treenit myös hieman aikaansaaneet sykejumia.
Sijoitus alkulenkin jälkeen oli kolmas noin 30 s toisena olleen Wilhelm Stenbackan jälkeen. Tiukasti peesissä roikkui Ari ”Kurski” Mattila, joka helpoilla osuuksilla olisi voinut mennä selvästi kovempaakin. Taktiikkani oli vetää Pirkkolan jälkeiset teknisemmät polut sen verran rivakasti, että sijoitus maalissa olisi toinen. Tällä kertaa taktiikka toimi, tosin osittain senkin takia, että Stenbacka kärsi ongelmista viitisen kilometriä ennen maalia. Lopussa oli vielä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poiketen tietä noin pari kilometriä, joiden aikana katsoin vähän väliä taakse, tuleeko kukaan ohi. Sen verran tahmeaa kulku oli.
Helsinki Trail Run oli polkujuoksukisakalentereissa uusi tuttavuus, mutta kisajärjestäjien kokemus mm. Helsinki Half Marathonista ja Runner’s Twilightista on sitä tasoa, että kaikki sujui niin kuin pitääkin. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ja vielä enemmän lähtijöitä viivalle ensi vuonna. Nyt nimensä tulosluetteloon kirjautti 338 juoksijaa, mutta kapasiteetti kestää varmasti ainakin tuplamäärän. Erityiskiitosta on annettava maaliintulijoille jaetusta HTR-piposta mitalin sijaan. Lisää erityiskiitosta pitää antaa samaisen järjestäjän organisoimasta Craft Beer Helsingistä, jonne oli kisan jälkeen hyvä suunnata korjaamaan lämpimässä säässä järkkynyttä nestetasapainoa.
NUTS Pallakseen on nyt aikaa reilun viikon verran, joten viime päivinä olen yrittänyt kerätä vielä vähän kuormaa jaloille. Siinä olen ainakin onnistunut hyvin, sillä sen verran väsynyt olo on välillä ollut. Nyt kuitenkin on aika nostaa jalkaa kaasulta ja palautella hyvin kisoja varten. Pallaksella tavoitteena on tehdä loppuun saakka kestävä veto, mutta saa nähdä, miten käy. Liikkeelle pitäisi malttaa lähteä samaan tapaan kuin Karhunkierroksellakin ja nostaa vauhtia vasta 35 km kohdalla, jos vielä silloin siltä tuntuu. Todennäköisesti ei tunnu.
Palautumisaikaa seuraavaan kilpailuun on vain viikon verran, joten siitäkin syystä olisi suotavaa, ettei vedä itseään ihan niittiin Lapin erämaassa. Juoksulenkkien määrä kisojen välillä tulee jäämään vähäiseksi, mutta mikäli kelit sallivat, niin pari palauttavaa pyörälenkkiä tekisi varmasti hyvää. Vaikka ahkera kisatahti näillä pohjilla ei välttämättä olekaan optimaalisin tapa valmistautua syksyn MM-kisoihin, niin uskon niiden kuitenkin antavan enemmän kuin ottavan. Ainakin tällä hetkellä odotus NUTS Pallasta, BUFF Epic Trailia ja Tromsø Skyracea kohtaan on todella kova ihan jo kokemuksenkin takia. Näiden reissujen jälkeen on vielä kolmisen kuukautta aikaa hioa kuntoa kauden päätapahtumaa varten.
Pistä jakoon: