Kuten tänään julkaistusta kesän kisarapparista kävi ilmi, olivat kuluneet kuukaudet olleet tulosten kannalta aikamoista raastoa pääkopalle, eikä vuorilla vietetyt tunnit vielä tuntuneet jaloissa mitenkään kevyenä menona kun aletaan juosta oikeasti. Piti monesti muistuttaa itselle, että vuoden aikana on tullut tehtyä paljon hyviä juttuja ja on edelleen aikaa saada tuloskuntoa pihalle kohti Portugalin MM-kisoja.
Välietappina toimi Vaarojen Maratonin 14km uudistetulla, vaativalla reitillä, johon mahtui noin 800m nousua. Melko tiukka suomalaisstandardein. Olin tehnyt ennen kisaa rentoja lenkkejä joiden tavoitteena oli saada ”juoksemisen tunne” takaisin jalkoihin vuoriviikkojen jälkeen. Alkuun hitaatkin kilometrit tuntuivat jotenkin jäykiltä kun jalkojen hermotus eli vielä vuorilla. Pikku hiljaa lenkit alkoivat maistua ja viimeisellä viikolla ennen Vaaroja tunne oli jo sinne päin. Kuitenkin varsinaisia lyhyitä kovia oli tullut tehtyä aika vähän ja kisa-aamuun asti sprinttimatkan kunto oli aavistuksen arvoitus.
Paukusta lähdettiin MP:n kanssa vetämään letkaa ja ehkä noin ensimmäisen kilometrin jälkeen huomattiin olevamme kaksistaan etujoukoissa. MP rullaili alamäkiä reippaasti ja itse vedin ylämäissä. Pientä eroa taisi syntyä ensimmäisen kerran Pikku-Mäkrän nousussa, mutta MP tempaisi sen kiinni jyrkähkössä laskussa ennen ensimmäisiä portaita.
Alkaa pitkä kausi näkyä.
Mäkrän nousuun lähtiessä näin MPn kärrypolulla ja ajattelin vetäistä nousun mahdollisimman reippaasti jos takana tulevalta vaikka katkeaisi selkäranka. En tiedä MPn selkärangasta, mutta itse ainakin tilttasin aika totaalisesti hetkellisesti mäkrän päällä oman repimisen jäljiltä. Onneksi siitä kuitenkin palautui ja pystyi juoksemaan viimeisetkin kilometrit kunnialla maaliin.
Kuva ennen starttia: JF Maion
Täytyy olla tyytyväinen ja juoksussa oli paljon hyviä elementtejä. Itsestä sai myös kohtuullisen hyvin irti ja vatsa toimi hyvin. Kävin vetäisemässä sunnuntaina noin 5h lenkin Herajärven Eteläpäässä, hienoa maisemaa löytyi sieltäkin! Kyllä siinä on ollut pitkänmatkalaisilla tekemistä lyhyissä ja jyrkissä notkaleissa ja tietenkin pimeässä. Päivällä ja tuoreella jalalla oli aivan mukavaa. Tai lähes loppuun asti. Puolessa välissä lenkkiä tajusin, että tulee kiire autolle ennen pimeää ja niin sitä mentiin viimeiset 3km aivan yössä kun fiksuna jätin lampun mökille. Jauholanvaarakin tuntuu pilkkopimeässä ”yllättävän tekniseltä”.
MPllä henkisesti vielä rankempi viikonloppu. Tappio kädenväännössä faijalle ja vielä tämäkin.
Nyt pari päivää lepiä Heinolassa. Tarkoitus oli treenata mäkeä Messilässä tai Lahtisen Tuomon kanssa Jyväskylässä, mutta meinaa puskea pientä flunssaa niin ainakin tämä tiistai on tullut huilattua. Katsotaan mikä fiilis huomenna jos pääsisi jo takaisin liikkumaan. Kolmen viikon kuluttua keskiviikkona lennot Portugaliin ja polkujuoksun MM-kisoihin. Lähellä ne jo kolkuttelee!
Samba Trail Running Club
Kauden huipennus lähenee
Eetu NordmanKuten tänään julkaistusta kesän kisarapparista kävi ilmi, olivat kuluneet kuukaudet olleet tulosten kannalta aikamoista raastoa pääkopalle, eikä vuorilla vietetyt tunnit vielä tuntuneet jaloissa mitenkään kevyenä menona kun aletaan juosta oikeasti. Piti monesti muistuttaa itselle, että vuoden aikana on tullut tehtyä paljon hyviä juttuja ja on edelleen aikaa saada tuloskuntoa pihalle kohti Portugalin MM-kisoja.
Välietappina toimi Vaarojen Maratonin 14km uudistetulla, vaativalla reitillä, johon mahtui noin 800m nousua. Melko tiukka suomalaisstandardein. Olin tehnyt ennen kisaa rentoja lenkkejä joiden tavoitteena oli saada ”juoksemisen tunne” takaisin jalkoihin vuoriviikkojen jälkeen. Alkuun hitaatkin kilometrit tuntuivat jotenkin jäykiltä kun jalkojen hermotus eli vielä vuorilla. Pikku hiljaa lenkit alkoivat maistua ja viimeisellä viikolla ennen Vaaroja tunne oli jo sinne päin. Kuitenkin varsinaisia lyhyitä kovia oli tullut tehtyä aika vähän ja kisa-aamuun asti sprinttimatkan kunto oli aavistuksen arvoitus.
Paukusta lähdettiin MP:n kanssa vetämään letkaa ja ehkä noin ensimmäisen kilometrin jälkeen huomattiin olevamme kaksistaan etujoukoissa. MP rullaili alamäkiä reippaasti ja itse vedin ylämäissä. Pientä eroa taisi syntyä ensimmäisen kerran Pikku-Mäkrän nousussa, mutta MP tempaisi sen kiinni jyrkähkössä laskussa ennen ensimmäisiä portaita.
Alkaa pitkä kausi näkyä.
Mäkrän nousuun lähtiessä näin MPn kärrypolulla ja ajattelin vetäistä nousun mahdollisimman reippaasti jos takana tulevalta vaikka katkeaisi selkäranka. En tiedä MPn selkärangasta, mutta itse ainakin tilttasin aika totaalisesti hetkellisesti mäkrän päällä oman repimisen jäljiltä. Onneksi siitä kuitenkin palautui ja pystyi juoksemaan viimeisetkin kilometrit kunnialla maaliin.
Kuva ennen starttia: JF Maion
Täytyy olla tyytyväinen ja juoksussa oli paljon hyviä elementtejä. Itsestä sai myös kohtuullisen hyvin irti ja vatsa toimi hyvin. Kävin vetäisemässä sunnuntaina noin 5h lenkin Herajärven Eteläpäässä, hienoa maisemaa löytyi sieltäkin! Kyllä siinä on ollut pitkänmatkalaisilla tekemistä lyhyissä ja jyrkissä notkaleissa ja tietenkin pimeässä. Päivällä ja tuoreella jalalla oli aivan mukavaa. Tai lähes loppuun asti. Puolessa välissä lenkkiä tajusin, että tulee kiire autolle ennen pimeää ja niin sitä mentiin viimeiset 3km aivan yössä kun fiksuna jätin lampun mökille. Jauholanvaarakin tuntuu pilkkopimeässä ”yllättävän tekniseltä”.
MPllä henkisesti vielä rankempi viikonloppu. Tappio kädenväännössä faijalle ja vielä tämäkin.
Nyt pari päivää lepiä Heinolassa. Tarkoitus oli treenata mäkeä Messilässä tai Lahtisen Tuomon kanssa Jyväskylässä, mutta meinaa puskea pientä flunssaa niin ainakin tämä tiistai on tullut huilattua. Katsotaan mikä fiilis huomenna jos pääsisi jo takaisin liikkumaan. Kolmen viikon kuluttua keskiviikkona lennot Portugaliin ja polkujuoksun MM-kisoihin. Lähellä ne jo kolkuttelee!
Vaarojen tulokset
Pistä jakoon: