Karhunkierrosta kohti

BUFF Trail Tour Finlandin toinen osakilpailu NUTS Karhunkierros juostaan jo viikon kuluttua Rukalla ja näyttäisi vahvasti siltä, että allekirjoittanut pukee siellä ensimmäistä kertaa Salomon-Suunto Racing Teamin vihreän kisa-asun ylleen. Pohkeen pamahduksesta on nyt viisi viikkoa ja ensimmäiset juoksulenkit ilman isompia kipuja on otettu. Aivan täysin jalkaan ei vielä osaa luottaa, vaan joka askeleen ottaa vaistomaisesti hieman varovasti. Nähtäväksi jää, millainen tuntuma viikossa löytyy.

Ensimmäiset kävelypätkiä sisältäneet aamulenkit kävin juoksemassa vähän yli viikko sitten. Viikonloppuun osui Ansion Henrin polttarit, jossa pohjetta koeteltiin hieman erilaisessa koelaboratoriossa. Silloin ei nimittäin jalka ollut jokaisella hetkellä mielessä ja se pääsi muutaman kerran kunnon testiinkin, kun loikittiin tasajalkaa baarin lattialta esiintymislavalle. Vielä ei pomppu ihan Nokelaisen Jussin tasolla ollut, mutta suunta on oikea.

Tällä viikolla parin kevyen lenkin lisäksi kokeilin rullailla 25 minuuttia aerobisella kynnyksellä eikä reippaampi juoksu juuri erilaiselta jalassa tuntunut. Hieman ehkä kiristi lihasta enemmän. Vauhti oli noin puolisen minuuttia huippukuntoa hitaampi ja samaan kulkuun pitäisi kesällä pystyä taas noin 15 pykälää matalammalla sykkeellä. Kehitys tapahtunee kuitenkin nopeasti, kun pääsee taas kunnolla treenin syrjään kiinni.

Uusimpana haasteena on ollut perheessä jyllännyt vatsatauti, joka on pakottanut huonon olon ja vielä huonommin nukuttujen öiden vuoksi muutamaan lepopäivään. Kaakelia tuli syleiltyä itsekin eilen illalla mutta nyt olo on jo parempi ja äsken kävin hölkkäilemässä vajaan kympin. Voihan sen tyhjennysharjoituksen toki tälläkin tapaa tehdä ja varmasti hiilari imeytyy alkuviikosta astetta paremmin. Samaan tapaan toteutettuun tyhjennystankkaustaktiikkaan luottaa myös tiimikaveri Jaana Leivo.

Vaikka reippaampikin juoksu on onnistunut, niin vielä samanlaista reagointinopeutta ja ketteryyttä ei jaloissa ole kuin vaimolla pari yötä sitten. Sitten kun itsekin pystyn kesken unien singahtamaan samaan tahtiin laittamaan ämpärin ensin olohuoneessa ja sen jälkeen omassa huoneessaan nukkuessaan oksentavan pojan suun eteen jatkaen matkaa vielä vessaan oksentamaan itse, tiedän, että jalalla voi juosta minkä tahansa kilpailun tänä vuonna. Toisaalta tähän yhteyteen on hyvä myös todeta, että vaimolla olisi paljon meikäläistä paremmat geenit ainakin lyhyiden matkojen juoksemiseen, todennäköisesti myös pitkien.

Karhunkierros täytyy tänä vuonna ottaa enemmän nelosvaihteella retkeilyn kuin kisan kannalta. Reitti on äärimmäisen hieno ja alusta pitäen tulisi lähteä vain nauttimaan maisemista. Todennäköisesti lopputulos on kuitenkin se, ettei ymmärrä kuntotason realiteetteja ja lähtee alusta saakka tormuuttelemaan ylivauhtia, joka kostautuu viimeisten parinkymmenen kilometrin ollessa taistelua itseään vastan. Vaikka matkaa onkin ”vain” 53 km, niin aika paljon arveluttaa sekin, miten jaksaa tuollaisen matkan juosta. Tämän vuoden puolella ei taida olla yhtään yli 50 km lenkkiä eikä juoksukilometrejä viimeiseen viiteen viikkoon ole kertynyt edes kisamatkan verran.

Tapahtuma on kuitenkin niin hieno, ettei sitä viitsi ihan pienten syiden takia jättää väliin. Iso hatunnosto jo nyt järjestelyporukalle, jonka touhuja on voinut seurailla hauskoilla Youtube-videoilla viime viikkoina. Sambalaisia on mukana jälleen toistakymmentä juoksijaa, joista muutama hurja 160 km matkalla. Viikon päästä Rukalla nähdään!