Kahden startin kisaviikko huipentui lauantaina BUFF Trail Tour Finlandin kolmanteen osakilpailuun Vierumäki Trail Marathoniin. Tiistaina olin käynyt vähän polttamatta karstoja pois koneesta 8,75 km Väläkän lenkillä Mäntsälässä ja nyt oli taas aika kisata vähän itselle sopivammalla alustalla ja matkalla. Mielenkiinnolla seurasin myös sitä, miten Lahti Trail Runners selviää ensimmäistä kertaa järjestetystä tapahtumasta, jonka viivalla kahdella matkalla oli kaiken kaikkiaan noin 500 juoksijaa.
Lauantaina ei tarvinnut nukkua pitkään, sillä Volkswagenin keula kääntyi (Espoon kautta) kohti Vierumäkeä jo klo 6:30. Paikalla vähän kasin jälkeen, numeroiden haku, hengailua kavereiden kanssa, haastattelu kisavideota varten ja alkuverkat, sen jälkeen lähtökarsinaan. Pienten sähköongelmien takia lähtö- ja maaliportti saatiin ylös ja ajanotto toimimaan vähän ennen puoli kymmentä ja uudeksi starttihetkeksi ilmoitettiin klo 9:45. Tunnelma ja jännitys alkoi itse kullakin kohota.
En ollut käynyt tutustumassa reittiin aiemmin ja olin ainoastaan kuulopuheiden varassa. Alku on kuulemma helppoa polkua ja loppupuoli vähän teknisempää. Lisäksi reitti on hieman ylimittainen maratoniksi ja GPS:stä riippuen 43–44 km paikkeille. Ihan hyvä tieto etukäteen. Nousumetrejä on maltillisesti ja reitti on selvästi Nuuksio Classicia nopeampi.
Parhaat jutut ennen kisaa ja kisan jälkeen löytyivät Snapchatista. Kuva: Laura Patrikainen
Lähdössä porukalla ei näyttänyt olevan isompaa intoa ylivauhtiin ja kilometrin kohdalla otin oman paikkani kolmannella sijalla. Halmeen Tomi lähti odotetusti heti irti ja sai seurakseen ex-kilpahiihtäjä Kai Lippojoen. Alun polkupätkien jälkeen mentiin pitkään metsäautoteitä pitkin ja Teemu Huppunen siirtyi hetkeksi edelleni. Uskoin pystyväni Teemua parempaan kyytiin poluilla ja keskityin juoksemaan vain omaa vauhtia, jolloin ero kasvoi hetkittäin noin viiteen sekuntiin. Kun päästiin metsän puolelle vähän ennen 10 km väliaikapistettä, sain nopeasti tehtyä eroa.
10 km jälkeen juostiin muutama kilometri vähän enemmän maaston puolella ja erityisesti hakkuuaukeilla metsäkoneen jälkiä kulkeneet osuudet sopivat hyvin itselleni. Vaikka suunnistus on jäänyt vähemmälle parin viime vuoden ajan, tuntui tietä huonommalla alustalla juokseminen silti helpolta. Eroa tuli ja edes toisella huoltopisteellä näköyhteyttä taakse ei ollut, vaikka pullon täyttäminen hetken kestikin.
Alun tiepätkillä Teemu Huppusen perässä, molemmilla vielä askel lentää. Kuva: Lasse Hurmalainen
Reitin alkupuolisko oli nopea ja ensimmäinen kymppi meni 45 min pintaan. Puolimaraton täyttyi ajassa 1:35 ja odottelin hitaampien ja teknisten polkujen alkavan. Alusta oli kuitenkin erittäin juostavaa ja kilometrit menivät yksi toisensa jälkeen alle viiden minuutin. 25 km jälkeen jalka alkoi tuntua jo raskaammalta ja yritin keskittyä juoksemiseen kellon tuijottamisen sijaan. Autolap piippasi kilometrin välein ja isompaa hidastumista vauhdissa ei kuitenkaan näkynyt. Tekniset polut loistivat poissaolollaan.
Silloin tällöin kuulin katsojilta eroa edessä meneviin ja ne olivat yllättävän pieniä. Seuraavina juoksevista ei ollut hajuakaan ja pitkillä suorilla kurkin, näkyykö ketään. Ei näkynyt. 35 km jälkeen lihakset tuntuivat sen verran jäykältä, että vähän pelkäsin jonkun vielä kuittaavan hyvällä jalalla. Erityisesti koko kevään kiusannut vasen takareisi- ja pakaraosasto rajoitti liikkeen laajuutta. Toisaalta kangasmaastossa ja hiekkateillä juostut kilometrit paukkuivat 4:20–4:30 minuutin pintaan, joten takaa olisi pitänyt tulla todella hyvää vauhtia, jos mieli ohi.
Niin kuin aina, tälläkin kertaa maali tuli lopulta vastaan ja digitaalit pysähtyivät aikaan 3:15:19. Matkan kokonaispituus oli mittarin mukaan melko jämpti 43 km ja maratonin kohdalla Suunto Ambit3 näytti tasan 3:12. Eroa Tomiin kertyi lopulta 6:21 ja Lippojokeen 1:34. Todellista uhkaa takaa ei ollut ja neljänneksi sijoittunut Antti Nisonen jäi lopulta yli kahdeksan minuuttia. Vaikka jalka tuntui lopussa raskaalta, jaksoin painaa yllättävän hyvin maaliin saakka. Kaikin puolin siis hyvä kisa.
Maaliviivan ylitys ja aplodit kannustajille. Kuva: Lasse Hurmalainen
Vaikka etukäteen tiesin reitin olevan nopea, yllätti sen hiekkatievaltaisuus. Myös monessa kohtaa kangasmaastossa kulkenut polku oli nopeudeltaan lähes hiekkatien veroista. Omaan makuun olisi saanut olla vähän enemmän teknistä juurakkoa ja kivikkoa, jota Vierumäen ja Heinolan väliseltä alueelta ei kuitenkaan liiemmin taida löytyä. Keli oli hiostava ja join matkan aikana nestettä pari litraa. Tästä 1,5 l oli vettä ja puoli litraa Northforcen Extremeä, ”maailman parasta urheilujuomaa”. Geelejä taisi kulua kuusi.
Järjestäjät suoriutuivat tehtävästään hyvin ja Vierumäki itsessään tarjosi loistavat puitteet järjestää tapahtuma vielä vaikka isommallekin porukalle. Vaikea sanoa, mitä olisi voinut hoitaa paremmin, joten varmasti jatkossakin kilpailu kerää osallistujia. Kiitos Lahti Trail Runnersin porukka!
Seuraavat pari kuukautta valmistaudutaan UTMB:lle ja juostaan näillä näkymin vain pari lyhyttä maantiekisaa treenimielessä. Tärkeintä on saada nyt kilo- ja nousumetrejä, jotta elokuun lopussa 168 km vuoristossa kulkee tavoitteiden mukaisesti.
Samba Trail Running Club
Hyvää kyytiä Vierumäellä
Janne HietalaKahden startin kisaviikko huipentui lauantaina BUFF Trail Tour Finlandin kolmanteen osakilpailuun Vierumäki Trail Marathoniin. Tiistaina olin käynyt vähän polttamatta karstoja pois koneesta 8,75 km Väläkän lenkillä Mäntsälässä ja nyt oli taas aika kisata vähän itselle sopivammalla alustalla ja matkalla. Mielenkiinnolla seurasin myös sitä, miten Lahti Trail Runners selviää ensimmäistä kertaa järjestetystä tapahtumasta, jonka viivalla kahdella matkalla oli kaiken kaikkiaan noin 500 juoksijaa.
Lauantaina ei tarvinnut nukkua pitkään, sillä Volkswagenin keula kääntyi (Espoon kautta) kohti Vierumäkeä jo klo 6:30. Paikalla vähän kasin jälkeen, numeroiden haku, hengailua kavereiden kanssa, haastattelu kisavideota varten ja alkuverkat, sen jälkeen lähtökarsinaan. Pienten sähköongelmien takia lähtö- ja maaliportti saatiin ylös ja ajanotto toimimaan vähän ennen puoli kymmentä ja uudeksi starttihetkeksi ilmoitettiin klo 9:45. Tunnelma ja jännitys alkoi itse kullakin kohota.
En ollut käynyt tutustumassa reittiin aiemmin ja olin ainoastaan kuulopuheiden varassa. Alku on kuulemma helppoa polkua ja loppupuoli vähän teknisempää. Lisäksi reitti on hieman ylimittainen maratoniksi ja GPS:stä riippuen 43–44 km paikkeille. Ihan hyvä tieto etukäteen. Nousumetrejä on maltillisesti ja reitti on selvästi Nuuksio Classicia nopeampi.
Parhaat jutut ennen kisaa ja kisan jälkeen löytyivät Snapchatista. Kuva: Laura Patrikainen
Lähdössä porukalla ei näyttänyt olevan isompaa intoa ylivauhtiin ja kilometrin kohdalla otin oman paikkani kolmannella sijalla. Halmeen Tomi lähti odotetusti heti irti ja sai seurakseen ex-kilpahiihtäjä Kai Lippojoen. Alun polkupätkien jälkeen mentiin pitkään metsäautoteitä pitkin ja Teemu Huppunen siirtyi hetkeksi edelleni. Uskoin pystyväni Teemua parempaan kyytiin poluilla ja keskityin juoksemaan vain omaa vauhtia, jolloin ero kasvoi hetkittäin noin viiteen sekuntiin. Kun päästiin metsän puolelle vähän ennen 10 km väliaikapistettä, sain nopeasti tehtyä eroa.
10 km jälkeen juostiin muutama kilometri vähän enemmän maaston puolella ja erityisesti hakkuuaukeilla metsäkoneen jälkiä kulkeneet osuudet sopivat hyvin itselleni. Vaikka suunnistus on jäänyt vähemmälle parin viime vuoden ajan, tuntui tietä huonommalla alustalla juokseminen silti helpolta. Eroa tuli ja edes toisella huoltopisteellä näköyhteyttä taakse ei ollut, vaikka pullon täyttäminen hetken kestikin.
Alun tiepätkillä Teemu Huppusen perässä, molemmilla vielä askel lentää. Kuva: Lasse Hurmalainen
Reitin alkupuolisko oli nopea ja ensimmäinen kymppi meni 45 min pintaan. Puolimaraton täyttyi ajassa 1:35 ja odottelin hitaampien ja teknisten polkujen alkavan. Alusta oli kuitenkin erittäin juostavaa ja kilometrit menivät yksi toisensa jälkeen alle viiden minuutin. 25 km jälkeen jalka alkoi tuntua jo raskaammalta ja yritin keskittyä juoksemiseen kellon tuijottamisen sijaan. Autolap piippasi kilometrin välein ja isompaa hidastumista vauhdissa ei kuitenkaan näkynyt. Tekniset polut loistivat poissaolollaan.
Silloin tällöin kuulin katsojilta eroa edessä meneviin ja ne olivat yllättävän pieniä. Seuraavina juoksevista ei ollut hajuakaan ja pitkillä suorilla kurkin, näkyykö ketään. Ei näkynyt. 35 km jälkeen lihakset tuntuivat sen verran jäykältä, että vähän pelkäsin jonkun vielä kuittaavan hyvällä jalalla. Erityisesti koko kevään kiusannut vasen takareisi- ja pakaraosasto rajoitti liikkeen laajuutta. Toisaalta kangasmaastossa ja hiekkateillä juostut kilometrit paukkuivat 4:20–4:30 minuutin pintaan, joten takaa olisi pitänyt tulla todella hyvää vauhtia, jos mieli ohi.
Niin kuin aina, tälläkin kertaa maali tuli lopulta vastaan ja digitaalit pysähtyivät aikaan 3:15:19. Matkan kokonaispituus oli mittarin mukaan melko jämpti 43 km ja maratonin kohdalla Suunto Ambit3 näytti tasan 3:12. Eroa Tomiin kertyi lopulta 6:21 ja Lippojokeen 1:34. Todellista uhkaa takaa ei ollut ja neljänneksi sijoittunut Antti Nisonen jäi lopulta yli kahdeksan minuuttia. Vaikka jalka tuntui lopussa raskaalta, jaksoin painaa yllättävän hyvin maaliin saakka. Kaikin puolin siis hyvä kisa.
Maaliviivan ylitys ja aplodit kannustajille. Kuva: Lasse Hurmalainen
Vaikka etukäteen tiesin reitin olevan nopea, yllätti sen hiekkatievaltaisuus. Myös monessa kohtaa kangasmaastossa kulkenut polku oli nopeudeltaan lähes hiekkatien veroista. Omaan makuun olisi saanut olla vähän enemmän teknistä juurakkoa ja kivikkoa, jota Vierumäen ja Heinolan väliseltä alueelta ei kuitenkaan liiemmin taida löytyä. Keli oli hiostava ja join matkan aikana nestettä pari litraa. Tästä 1,5 l oli vettä ja puoli litraa Northforcen Extremeä, ”maailman parasta urheilujuomaa”. Geelejä taisi kulua kuusi.
Järjestäjät suoriutuivat tehtävästään hyvin ja Vierumäki itsessään tarjosi loistavat puitteet järjestää tapahtuma vielä vaikka isommallekin porukalle. Vaikea sanoa, mitä olisi voinut hoitaa paremmin, joten varmasti jatkossakin kilpailu kerää osallistujia. Kiitos Lahti Trail Runnersin porukka!
Seuraavat pari kuukautta valmistaudutaan UTMB:lle ja juostaan näillä näkymin vain pari lyhyttä maantiekisaa treenimielessä. Tärkeintä on saada nyt kilo- ja nousumetrejä, jotta elokuun lopussa 168 km vuoristossa kulkee tavoitteiden mukaisesti.
Kansikuva: Terho Lahtinen
Pistä jakoon: