Lähes kahdeksan kuukautta on kulunut edellisestä blogipäivityksestä, mutta uuden kauden kynnyksellä lienee viimeinen mahdollinen hetki päättää tauko ja kerrata hiukan mennyttä sekä kääntää katseita tulevaan. Jos elämä tuntui kiireiseltä viime vuonna, niin aika on tänä vuonna ollut vielä enemmän kortilla ainakin blogin kirjoittamista ajatellen. Kiireisessä mutta kuitenkin säännöllisessä päivärytmissä on sentään treenin kannalta puolensa, vaikkei kaikkea niin optimaalisesti pystykään tekemään. Continue reading…

Kesäloman päättänyt viikonloppu Jäämeren portilla Tromssassa antoi sen, mitä urheilu voi parhaimmillaan ja pahimmillaan tarjota. Menneiden päivien aikana keho on tuottanut huikeat määrät endorfiineja ja adrenaliinia on virrannut suonissa. Merkkeinä seikkailuista kehossa on lukuisia ruhjeita ja mustelmia, kipeät lihaset sekä todennäköisesti revennyt nilkan nivelside. Mutta jos tämä on hinta siitä, mitä pääsi viikonlopun aikana kokemaan, olen sen valmis maksamaan. Continue reading…

Kesälomasta on enää vajaa neljännes jäljellä ja kohta on taas aika palata kuvainnollisesti sinne pyörähdyskappaleita valmistavan työvälineen äärelle. Sitä ennen suuntaan vielä loman viimeiselle kisareissulle ja tälle kertaa määränpäänä on kalastuksen ja merenkulun keskus Tromssa Pohjois-Norjassa. Tromsø Skyrace on vuorijuoksun (vielä toistaiseksi) elävän legendan Kilian Jornetin ideasta syntynyt kilpailu, joka järjestetään nyt kolmatta kertaa. Oma kosketukseni tapahtumaan on hyppy suoraan syvään päähän, sillä juoksen perjantaina Blåmann Verticalin (2,7 km / +1044 m) ja lauantaina viikonlopun päämatkan Hamperokken Skyracen (53 km / +4600 m). Continue reading…

Jälleen on yksi kesän kisamatkoista takana päin ja ei voi kuin todeta, että olipa hieno reissu. Vaikka pienessä Barrueran kylässä Vall de Boín laaksossa Pyreneillä oltiinkin, mistään kylähölkästä ei tällä kertaa ollut kysymys, sillä kolmatta kertaa järjestetty BUFF® Epic Trail oli saanut tänä vuonna skyrunningin MM-kisa-arvon. Vall de Boí mainostaa itseään paikkana, jossa ”Pyrenees touch the sky” ja kilpailussa päästiin melkein niin lähelle taivasta kuin Pyreneillä on mahdollista. Parhaimmillaan korkeusbarometri näytti yli 2700 m lukemia ja suurin osa ajasta oltiin yli 2000 m korkeudessa. Maisemat oli todellista postikorttikamaa ja tarjoilivat sellaista hengenravintoa, ettei paremmasta väliä. Continue reading…