Blogivelanmaksua

Kulunut vuosi on mennyt ilman pahempia telakoita tahi sairasteluja, mutta blogin kanssa ei ole sujunut aivan näin mainosti. Pahoittelut äidille ja siskolle (lukijoille) kun ette ole päässeet symppislikettämään. Tämä saattaa toistua, mutta eteenpäin mennään. Blogivelanmaksu on alkanut. 

Vuosi on antanut kokemuksien kautta valtavasti, vaikka tuloksellisesti täysosumat jäivät puuttumaan. Ulkomaankiertue käynnistyi toukokuun lopulla Annecyn mm-kisoista jossa vuorijuoksutouhua opeteltiin kantapään kautta. Matka jatkui Pyreneille Buff Epic Runiin hakemaan sopivaa pohjarusketusta ennen elokuun kesälomaa. Ei ollut kylmä, ei. Buffin aikana ja sen jälkeen tossu oli jopa kevyimmillään kesän osalta. Viikko Epic Runista hyvää tohinaa Lahti Trail Runnersien 1-vuotis juhlamäkikisassa Messilässä. Elokuun alkupuolella suuntasimme treenileirille Chamonixiin valmistautumaan UTMB:tä varten. Viikko huilia Suomessa ja takaisin kisaviikolle Chamiin – miten mukavia viikot olivatkaan niin monella eri tapaa! Chamin kisaviikon jälkeen iski oikeastaan vuoden ainoat pienet flunssat monikossa. Pienen tervehtymistauon jälkeen kohti suomalaista polkujuoksun mersua – Vaarojen Maratonia – ja siellä pisintä dolorosaa, 130km taivallusta. Valio-myrsky oli tosin sillä tuulella, ettei päästänyt meitä metsään pe-yönä joten matka vaihtui 86km luomulannoitukseksi.

Kesällä alkoi myös Salomon-Suunto Racing Teamin toiminta ja pääsin lähtöviivalta mukaan kivenkovaan tiimiin Henri Ansion ja Janne Hietalan kanssa. Tiimin virallinen kaapistatulo nähtäneen heti alkuvuodesta – be aware! Yhteistyö High5:n kanssa on tuonut luottavaisen tunteen rankkoihin ja kuumiin olosuhteisiin lähdettäessä. Herkkävatsaisena Epic Runin, sekä CCC:n tankkaukset ja kisan aikainen ravinnon nauttiminen kuumissa olosuhteissa onnistui täydellisesti.

Polkujuoksu Suomessa on ottanut jälleen askeleen eteenpäin. Terho ja Krapu toivat polkujuoksijat olympiastadionille. Henkka on juoksija-lehden kansikuvapoikana. Eri tapahtumien määrä lähentelee tällä hetkellä sataa vuoden 2015 osalta. Trail Tour Finlandin 2016 vuoden osakilpailuista ensimmäiset on jo myyty loppuun. Pienemmätkin kilpailut keräävät osallistujia, esimerkkinä ensi viikonloppuna juostava Tuusula Trail Run yli 250 ennakkoilmoittautumisella. Tarina kertoo perinteisen suunnistusseuran whatsapp-ryhmästä, jossa vanhan liiton miehet alkoivat närkästyä kun siellä turistiin “vain” polkujuoksusta.

Polkujuoksu on tullut jäädäkseen todellisena mielen superfoodina ja vuoristoradan jarrumiehenä. Se on myös varteenotettava kilpaurheilulaji ja yksi kasvavimmista kestävyysurheilulajeista maailmassa. Polkujuoksu limittyy usein ultraurheilun kanssa ja on mielestäni auttanut koko ultraskeneä näkyvämmäksi niin Suomessa kuin muualla.

Toimikoon tämä lyhyenä syksyn päänavauksena muihin aiheisiin. Mihin laji on menossa tai tulisi mennä? Lajiliitot ja arvokisavalinnat. Polku- ja vuorijuoksuharjoitteluni. Mitä muuta? Kausi 2015 on paketissa ja elän jo harrastuksellisesti vuotta 2016. Jos kalenteria vilkaistaan, löytyy tämän vuoden puolelta kuitenkin vielä yksi pikkujoulu-fun run, jossa polkujuoksun ruumiilliset ja ultrajuoksun jopa meditatiiviset ulottuvuudet yhdistyvät paketiksi joka on olemassa, missäs muualla, kuin vain Suomessa. Sysikallio100. 100km matkalla 14000 nousumetriä, 2,5 km polkuloopilla. 235 jättärin porrashaastetta. n. 30 avohoitopotilasta joiden pitäisi olla jo kinkunpaistossa. Oma nimilappu tietenkin sängynpäädyssä. Sysikalliosta 2013 oma harrastus sai viimeistään parantumattoman taudinkuvan mahtavien ystävien kanssa. Avohoitopotilaiden kanssa! Kohti valoisaa kautta 2016 ja pirun pimeää Syssäria!