World Trail Championships 2015 juostaan lauantaina

Wolrd Trail Championships eli polkujuoksun MM-kilpailut juostaan tulevana lauantaina Annecyssa Ranskan Alpeilla. Lac d’Annecyn kiertävällä reitillä on pituutta 85 km ja nousumetrejä kertyy yhteensä noin 5200. Kilpailu on erittäin kovatasoinen, vaikka kaikki maailman huippujuoksijat eivät viivalla olekaan. Mukana on kuitenkin sellaisia lajin tähtiä kuin UTMB-voittaja Xavier Thevenard, Transgrancanarian uudella reittiennätyksellä kolannut Gediminas Grinius ja Transvulcanian ykkönen Luis Hernando. Pohjoismaista voimaa edustaa suomalaisten ohella mm. Transgrancanarian kakkonen Didrik Hermansen.

Suomalaisista miehistä kisaan ovat lähdössä Tomi Halme, Henri Ansio, Jussi Nokelainen, Joonas Kortelainen, Kai Langel, Eetu Nordman, Antti Niinikoski, Jussi Kallioniemi ja allekirjoittanut. Naisista viivalla ovat Jenni Vapaaoksa ja Riikka Tulppo. Tarkempi esittely osallistujista löytyy täältä. Maija Oravamäki joutui valitettavasti perumaan osallistumisensa pitkään jatkuneiden sairastelujen takia.

Suomi-tiimi matkustaa pelipaikoille torstain aikana, jolloin saapuu myös suurin osa muista kilpailijoista. Kaikkien maiden osallistujat ja huoltojoukot majoittuvat parissa järjestäjän varaamassa hotellissa, joista on noin 15 km matka Annecyyn, missä itse kilpailukeskus, lähtö ja maali ovat. Matkaan päästään perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 3:30 eli Suomen aikaa klo 4:30. Olen tottunut normaalisti arkiaamuisin heräämään suurin piirtein tähän aikaan ja lähtemään saman tien aamulenkille, joten ainakin sen puolesta kilpailun starttiin on valmistauduttu hyvin.

MM-kisat juostaan kaksi tuntia myöhemmin starttaavan Maxi-Racen yhteydessä samalla reitillä. Kokonaisuutena kyseessä on ihan mukavankokoinen tapahtuma, sillä Maxi-Racessa juoksee noin 6.000 juoksijaa ja MM-kisoissa noin 350. Maailmanmestareiden odotetaan saapuvan maaliin miesten osalta klo 12 ja naisten klo 13. Viime vuonna Maxi-Racen voittanut Sébastien Spehler käytti aikaa 8 h 45 min ja naisten ykkönen Caroline Chaverot 10 h 15 min. Molemmat ovat tänä vuonna mukana Ranskan joukkueessa.

Reitin alkuosa on loivaa nousua ensimmäiselle huoltopisteelle Semnozin, minne on matkaa 17 km. Sieltä lasketellaan alas laaksoon ja kiivetään melko jyrkkä mäki ylös harjanteelle, jolta tullaan alas vauhdikasta ja paikoin teknistä mäkeä pitkin. Ennen 40 km huoltoa on vielä pieni nousu ja muutaman sadan metrin lasku Doussardin kylään. Alkuosa reitistä on metsäistä ja jopa vähän epätyypillistä alppimaisemaa. Jälkimmäinen puolisko puolestaan on jo huomattavasti tyypillisempää niittyineen ja jyrkkine seinämineen. Reitin hienoimmat maisemat osuvat ehdottomasti jälkipuoliskolle, vaikka maisemia itse kisassa ei katsella ehdikään. Alusta on juostava mutta tähän aikaan vuodesta pohja saattaa olla melko pehmeä ja savinen.

Kilpailussa on mahdollista käyttää huoltajia kolmella pisteellä ja muutenkin pakollisia varusteita on normaaleja vuorikisoja vähemmän. Esimerkiksi lampun voi jättää ensimmäiseen huoltoon ja sadetakkia ei välttämättä ole pakko olla, jos sääennuste on riittävän hyvä. Muutenkin matkan aikana voi ottaa tavaraa sitä mukaa kun tarvitsee, eikä kaikkea tarvitse olla alusta saakka kannossa. Toisaalta 11 hengen huoltaminen muutamalla huoltajalla on melkoinen show, joten homma kannatta pitää yksinkertaisena.

Oma valmistautuminen kilpailuun ei ole sujunut sillä tavalla, miten syksyllä uutta harjoituskautta aloittaessa olin suunnitellut. Flunssan jälkimainingeissa juostu Madeira Island Ultra Trail oli sen verran kova rasitus elimistölle, ettei välissä olleiden seitsemän viikon aikana pystynyt käytännössä tekemään kehittävää harjoittelua. Vasta viime viikolla kevyet lenkit alkoivat kulkea, kuten pitääkin, mutta tehoja ei juurikaan saanut puristettua koneesta. Se näkyi myös Bodom Traililla, jossa loppuaika oli lähes viisi minuuttia viime vuotista heikompi. Kaiken lisäksi viikonloppuna iski vatsatauti, minkä kourissa menivät sunnuntai ja maanantai. Tiistaina olo oli kuitenkin jo normaali ja kevyt lenkki illalla osoitti, etteivät taudin vaikutukset enää tunnu juostessa.

Matkan lähestymisen alkaa huomata fiiliksen kohotessa. Edessä voi olla ainutkertainen mahdollisuus juosta maajoukkuepaidassa, joten reissuun lähdetään hymyssä suin. Vaikka keväällä on ollutkin vaikeuksia, niin pitkä matka kysyy myös pidempiaikaisen harjoittelun tuomaa syväkestävyyttä ja viimeisellä parilla kuukaudella ei ole niin isoa merkitystä kuin vaikka maratonjuoksussa. Myös Suomen joukkueen hyvä henki tuo oman lisänsä pakettiin.

Kisan kulkua voi seurailla kätevimmin Samba Trail Running Clubin Facebook- ja Twitter-sivujen kautta. Sieltä löytyy myös kaikki oleelliset seurantalinkit ja uusimmat kuulumiset matkalta. Kärjen osalta kattavimman seurannan tarjoaa iRunFar.com.