Varusteet pitkään kisaan

Aiemmissa postauksissa on puhuttu vuoristossa juostavan ultrakisan vaatimuksista fyysiselle ja henkiselle kestävyydelle. Pelkästään niillä ei kuitenkaan kisaa läpi vedetä vaan yhtenä merkittävänä tekijänä jo turvallisuudenkin kannalta ovat toimivat ja riittävät varusteet. Pitkien matkojen liikkuminen useiden tuntien päässä autoteistä vaatii selvästi enemmän omavaraisuutta kuin esimerkiksi ratajuoksu tai kaupunkimaraton. Mikä olisikaan välineurheilijalle parempi aihe blogata, kuin varusteet.

Moni polkujuoksusta kiinnostunut on kysynyt, mitä varusteita lajiin tarvitsee, jos ei vielä omista mitään. Tärkeimmät ovat luonnollisesti kengät, sillä maantielle tarkoitetut jalkineet poikkeavat ominaisuuksiltaan hieman metsässä tarvittavista. Polkujuoksukengän tunnistaa karkeammin kuvioidusta pohjasta, paremmasta varvassuojauksesta ja nopeasti kuivuvasta rakenteesta. Alustasta ja kisan pituudesta riippuu, millaisella kengällä kannattaa milloinkin lähteä liikkeelle. Vähemmän harrastavalle yksikin pari riittää, kun taas enemmän poluilla juokseva saattaa pitää aktiivikäytössään 4-5 eri ominaisuuksilla varustettua kenkää. Mitä enemmän kisalla on pituutta, sitä enemmän kengältä alkaa kaivata vaimennusta. Lyhemmät kisat puolestaan juostaan yleensä kevyellä tossulla, joka on ketterämpi ja tarkempi.

kengät

Yleisesti ottaen kaikissa polkujuoksukisoissa, joiden pituus on maraton tai enemmän, on määritelty pakolliset varusteet. Niiden määrä vaihtelee reitin vaativuuden mukaan, ja mitä kauempana asutuista seuduista liikutaan, sitä enemmän tavaraa yleensä mukana on oltava. Myös alueen säävaihtelut vaikuttavat ja korkealla vuoristossa käytävässä kisassa pitää olla usein melkoinen arsenaali tavaraa mukanaan. Näitä ei ilman reppua saa kannettua, joten se onkin kenkien jälkeen seuraava varustehankinta.

Vaadittava repun tilavuus riippuu pitkälti kisan pituudesta ja siitä, miten paljon tavaraa pakollisten varusteiden lisäksi aikoo kantaa. Jos mukaan haluaa pakata toppatakin, pallogrillin ja Kabanossia, pitää kantokapasiteettia olla hiukan enemmän kuin maailman kärkimiehillä, jotka eivät tunnu kantavan juuri edes kisasafkaa vaan luottavat pelkästään huoltopisteiden tarjontaan. Ja kun kaiken tavaran viilaa viimeisen päälle, niin pakolliset kamat eivät kovinkaan paljon tilaa vie.

sense

Madeira Island Ultra Trailissa käytössäni oli Salomonin 12 litrainen Advanced Skin, jonne mahtuu mukavasti vähän pidemmänkin retken rojut. Repusta löytyy taskuja ja siihen sai helposti pakattua kaiken tarpeellisen. Saman tavaramäärän olisi saanut sullottua ehkä pienempäänkin kantovälineeseen, mutta 150 g säästö repun painossa olisi mielestäni johtanut merkittävästi heikompaan käytettävyyteen. 12 litrainen Salomon selässä juoksen myös syksyllä 168 km:n Ultra-Trail du Mont-Blancin, joka kavereiden kesken tunnetaan lyhenteellä UTMB. Kotimaan kisoissa taas pärjää hyvin saman sarjan viisilitraisella versiolla tai kuvassa olevalla Sense Ultra Setillä, koska tavaraa ei useinkaan tarvitse pitää kovin paljon mukanaan.

Eri litramäärien lisäksi reppuja valmistetaan nykyisin hieman erimittaisina erikokoisille juoksijoille. Hankintaa tehdessä tärkeintä on valita oikea koko. Nykyiset liivimalliset reput on suunniteltu toimimaan siten, että ne istuvat kuin hanska käteen. Jos koko on liian iso, pääsee reppu täyteen pakattuna heilumaan juostessa. Kun oikea koko löytyy, repun olemassaoloa ei juuri edes huomaa. Siitä syystä kannattaakin ennen ostopäätöstä juosta testilenkki esimerkiksi kaverin repulla tai ottaa muutama juoksuaskel kaupassa siten, että repussa olevat pullot on täytetty vedellä. Vasta silloin näkee, miten reppu oikeasti toimii kisasetupilla.

takit

Kun kengät ja reppu on kunnossa, on jäljellä vielä kisavaatteet ja sekalainen määrä muuta varustetta. Vaatteiden osalta luonnollisesti tärkeintä on, että ne näyttävät hyviltä kuvissa ja värit sopivat yhteen muodostaen toimivan kokonaisuuden. Eduksi on myös se, jos vaatteet tuntuvat hyviltä päällä eivätkä aiheuta hiertymiä. Säärien suojaaminen on usein tarpeen, jos reitin varrelle sattuu pusikoita tai tiheämpää metsää.

Pakollisia varusteita vuorikisoissa ovat yleensä numerolappu, otsalamppu, sateenpitävä takki, EA-pakkaus, puhelin, avaruuslakana, pilli ja pullo tai muu juomasäiliö. Näistä kolme viimeisintä tulevat yleensä repun mukana. Otsalampun tulisi olla mahdollisimman pieni, mutta kuitenkin sellainen, että valoteho riittää juoksemiseen. Ylämäissä pärjää vähemmälläkin, mutta vauhdikkaissa alamäissä yli 700 lumenia valovirtaa ei ole yhtään haitaksi. Takki kannattaa valita siten, että se on mahdollisimman kevyt, mutta myös siten, että se päällä oikeasti pärjää, jos jotain sattuu ja keli on huono. Mitä korkeammalle vuoristoon mennään, sen järeämpi takin tulee olla.

Pakollisten varusteiden lisäksi vuoristossa auttaa sauvat, joiden tulisi niin ikään olla mahdollisimman kevyet. Suomalaisten keskuudessa suosituin malli lienee Black Diamondin Z-Pole. Kevyt kantaa, mutta riittävän tukeva käytössä. Jäljelle jäävä tila repun taskuissa on helppo täyttää kisaruoalla, sillä onnistunut energian saanti on merkittävä osa kilpailua. Aiheesta tulee juttua blogiin myöhemmin.

Lisäksi jokaisella on omat virityksensä ja salaiset aseensa, joista vinkkejä kannattaa kysyä kokeneemmilta. Kuitenkin liiallinen säätäminen häiritsee kisan aikana, joten Juhani Tammisen periaate toimii varusteissakin. KISS, keep it simple stupid!