Madeiralle mittaamaan henkisiä voimavaroja

Enää noin pari viikkoa aikaa siihen, kun Porto Monizissa odotellaan jännityksellä Madeira Island Ultra Trailin starttia ja kello lähenee perjantaina 10.4. puolta yötä. Siitä alkaa fyysisesti ja henkisesti erittäin vaativa retki, joka toivottavasti päättyy joskus lauantai-illan aikana Machicoon saaren itärannikolle. Kilpailu on yksi niistä syistä, minkä takia lenkkareita on ulkoilutettu marraskuun alusta lähtien lähes päivittäin yhteensä reilun 2000 km verran. Viimeiset valmistavat treenit ovat meneillään ja kohta on aika poimia harjoittelun hedelmät.

Pitkä kilpailu on aina henkisen kestävyyden testi. Matkan aikana jokainen kärsii vaikeuksista riippumatta siitä, kuinka kovassa kunnossa fyysisesti on. Tulee hetkiä, jolloin ruoka ei imeydy, sillä ei ole helppoa syödä yhtäjaksoisesti vuorokauden ajan. Tulee hetkiä, jolloin väsyttää ja tekisi mieli päästä nukkumaan, sillä kilpailun takia jää vähintään yhden yön unet kokonaan nukkumatta. Tulee hetkiä, jolloin lihaksiin sattuu, kun on kiivetty ja tultu alas jyrkkää polkua vuorenrinteillä kilometritolkulla. Kukaan ei selviä pitkää kisaa vuoristossa läpi siten, että tunnetila olisi jatkuvasti vakio, vaan mielialat vaihtelevat laidasta laitaan.

madeira map

Viimevuotinen Transgrancanaria oli omalta osaltani kovimpia koettelemuksia, missä olen ollut mukana. Jälkeenpäin on liki mahdoton kuvitella, miten vaikeaa eteneminen paikka paikoin oli. Yhtä lailla parin vuoden takainen rogaining-EM oli lopussa yhtä helvettiä kipeytyneiden lihasten takia. Eikä Madeiran kisasta ole odotettavissa yhtään helpompaa, sillä reitti jyrkkine ylä- ja alamäkineen on todella raskas ja kuluttava. Miltään kisavideolta ei välity lähellekään niitä tunnetiloja, joita joutuu käymään kilpailun aikana läpi. Tietyllä tapaa tämä on kuitenkin lajin houkutus. Päästä yli niistä mahdottomilta tuntuvista hetkistä ja ylittää lopulta maaliviiva kaikista vaikeuksista huolimatta.

On erittäin haastavaa valmistaa itseään henkisesti siihen, mitä kilpailu tuo tullessaan. Vaikka lukisi kymmeniä blogiraportteja eri ultrajuoksuista ja juoksisi pitkiä lenkkejä, vasta kisatilanteessa muistaa, mistä oikeasti on kysymys. Vähän yksinkertaistettuna fyysinen kunto määrittelee sen, mitä vauhtia pystyy juoksemaan. Henkinen kestävyys määrittelee, pääseekö maaliin ja jääkö matkan varrelle. Toki aina voi sattua loukkaantumisia tai muita ongelmia, joiden takia leikki jää väkisinkin kesken.

Kuvat: Wikipedia

Levada-polkua ja saaren kolmanneksi korkein kohta Pico do Areeiro. Kuvat: Wikipedia

Fyysinen ja henkinen kärsimys eivät kuitenkaan ole ainoita syitä, jotka houkuttavat vuoriultriin. Itse asiassa niiden takia tuskin kukaan lähtee kisaamaan vaan ne ainoastaan luovat siihen viimeisen silauksen. Jos homma olisi helppoa, kuka vaan voisi tehdä sitä. Pitkässä kisassa näkee paikkoja, joita ei niin helposti tulisi viikon perheloman aikana nähtyä. Luonto vuoristossa on todella vaikuttava näky ja sen kokeminen ympärillään on kokonaisvaltaista. Valokuvissa ei välity se tunne, minkä aistii kulkiessaan harjanteilla ja huipuilla tai laaksojen pohjilla jyrkkien vuorenseinämien kohotessa ympärillä.

Toinen merkittävä syy juoksemiseen on halu voittaa itsensä ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei se haittaa, jos samalla voittaa jonkun muunkin. Trailrunningin suosio maailmalla kasvaa lähes samaan tahtiin kuin Suomessa ja kilpailu käy joka vuosi kovemmaksi. On hienoa päästä taas mittaamaan omaa vauhtia maailman huippuihin ja yrittää metsästää mahdollisimman hyvää sijoitusta tekijämiesten keskuudessa.

Maaliviivan ylitys on hetki, jota odottaa suurimman osan kilpailusta, mutta myös hetki, jota ei kannata ajatella kertaakaan matkan aikana

Elämyksellinen matka saa kruununsa, kun maaliviiva ylittyy. Sitä hetkeä odottaa suurimman osan kilpailusta, mutta odotukselle ei matkan aikana kannata uhrata yhtään ajatusta eikä miettiä, miltä silloin tuntuu. Kun isoimmissa mäissä noustaan kerralla vertikaalia 1200 m, voi siihen kulua aikaa kaksi tuntia. Silloin kaikki voimavarat kannattaa käyttää kipuamiseen eikä miettiä maalissa odottavaa kylmää juotavaa tai pehmeää sänkyä. Tärkeintä on elää hetkessä, tehdä reittiä metri kerrallaan ja yrittää nauttia niistä flow-tiloista, joita myös matkan aikana osuu kohdalle.

Lähes vuorokauden kestävä eteneminen rasittaa elimistöä erittäin paljon. Mukaan mahtuu muun muassa lihaskipuja, hiertymiä, nestehukkaa ja energiavajetta. Valmistautumisella ja oikealla varustautumisella näiden vaikutuksia voi vähentää, mutta silti koskaan ei tiedä, mitä itse kilpailussa tapahtuu. Varustepuolella käytössäni on Salomonin S-lab -sarjan vaatteet, Fellcross3-kengät ja 12 l S-lab Adv Ski -reppu. Tankkausjuoma ja kaikki kisan aikainen repussa kulkeva energia on kuusamolaisen Northforcen valmistamaa. Kun varuste- ja ravintopuoli on kunnossa, on kisassa murheita vähemmän.

Kuulumisia lähempänä kilpailua on vielä luvassa, mutta parhaiten matkassa pysyy Twitterin (@JiiHietala) kautta. Lisäksi viimeisiä valmistavia treenejä voi seurata Movescountista (JHietala) ja kuvia Instagramista (jannehietala).