Korvaavilla kuntoon

Eilen tuli kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun oikean jalan pohje revähti ja vielä ei ole tarvinnut juoksuaskelia ottaa. Alun perin lääkärin arvioima 3-6 viikkoa täysipainoiseen juoksuharjoitteluun osoittautui alimitoitetuksi ja päivitetty arvio oli, että ”melko varmasti kesäkuussa pääsee juoksemaan”. Turvotus alkaa olla laskenut ja varpaillenousukin pikku hiljaa onnistuu. Venytyksessä kuitenkin repeämäkohta vielä tuntuu.

Viikko sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa fillarin selkään ajamalla iltamyöhään tunnin mittaisen testilenkin. Jalka kesti pyöräilyä jopa yllättävän hyvin, joten tällä viikolla olenkin käynyt pyörittelemässä maanteillä päivittäin. Säiden haltia on osoittanut armollisuuttaan ja tarjonnut Etelä-Suomeen kesäiset pyöräilykelit. Pääosan lenkeistä olen jopa uskaltanut ajaa kokonaan lyhyissä, mikä lienee harvinaista näin heti toukokuun alkuun. Myös aurinko on tarttunut, tosin ”rusketus” muistuttaa tällä hetkellä enemmän Petteri Punakuonoa kuin Juha Jokista.

IMG_4535

Kun pyörä kulkee (myötätuuleen), niin ei voi kuin hymyillä

Täysin ongelmatonta ei pyöräilykään ole ollut, vaikka suurimmaksi osaksi onkin pelkkää nautintoa. Nimittäin 500 kilometrin ajaminen kylmiltään ensimmäisen viikon aikana on tuntunut berberissä siihen malliin, että Bebanthenia on saanut levitellä useita kertoja päivässä. Jos jotain seikkailu-urheilusta on jäänyt kaipaamaan, niin se ei ole se, kun eteisen peilin edessä leveässä haara-asennossa kumartuneena yrittää jalkojen välistä kurkkia, mihin kohtaan siihen toiseen peiliin eli peräpeiliin sitä rasvaa pitäisi levittää. Mutta luultavasti hanurikin alkaa kestää, kun saa vähän enemmän kilometrejä alle.

Toinen huomio on ollut se, että noin kaksi vuotta lähes kokonaan ilman pyöräilyä näkyy sekä vauhdeissa että sykkeissä. Vaikka kuinka yrittäisi ajella rauhassa, niin pienetkin ylämäet, risteysalueelta kiihdytykset ja vastatuuli saati edellä mainittujen yhdistelmä painavat sykettä aerobisen kynnyksen tuntumaan ja välillä yläpuolellekin. Jalkojen voimatasot ovat myös aika olemattomat, mutta jos ne ajamalla paranisivat niin varmasti auttavat myös metsän puolella juoksemiseen sitten kun sen aika on.

Niin hieno laji kuin maantiepyöräily onkin, niin se on myös äärimmäisen aikaa vievää. Tällä viikolla kampien pyörittelyyn on kulunut lähes 18 tuntia, mikä tarkoittaa sitä, ettei arki-iltoja ole tarvinnut juurikaan kotona viettää. Kauppareissut ja lastenhoito ovat olleet vahvasti vaimon harteilla ja vastaavia härkäviikkoja ei ihan koko ajan voi vedellä. Toisaalta kotonakin on mennyt heti paremmin, kun olen ollut enemmän poissa.

IMG_4541

Torstaina käynnistyi kotimainen polkujuoksukausi ja kieltämättä kaiholla joutui seuraamaan sivusta Bodom Trailin kilpailijoiden suorituksia. Tapahtuma tuntuu kasvavan vuosi vuodelta ja tekeminen on kaikilla tasoilla entistä ammattimaisempaa. Eilen lauantaina juostu Sandis Trail jäi myös luonnollisesti omalta osaltani väliin ja kuun lopussa nähdään, piirretäänkö rasti kalenteriin vielä kevään kolmannen kisan eli NUTS Karhunkierroksen päälle. Mikäli näin käy, niin kisakauden aloitus lienee Pallas-Hetassa heinäkuun puolivälissä. Siitä ei olekaan montaa viikkoa Tromsö Skyraceen, jota odotan enemmän kuin mitään muuta kisaa tänä vuonna.

Vaikka pyöräilemällä ei polkujuoksijaksi tulekaan, niin vamman myötä on ollut pakko löytää aikaa fillarointiin, joka näillä keleillä on hyvä urheilumuoto. Ensi viikolla kuitenkin muita menoja on siihen tahtiin, että pitää alkaa keksiä muita korvaavia lajeja, joita ehtii tekemään vähän pienemmissä aikaikkunoissa. Jos kaikki menee hyvin, niin kevyttä juoksuakin voi kohta alkaa ottaa ohjelmistoon. Muutaman kymmen metrin hölkkäkokeilut ovat kuitenkin osoittaneet, että ihan vielä se ei ole ajankohtaista. Mutta kyllä täältä vielä tullaan, enemmin tai myöhemmin.