Kohti Trans Gran Canariaa

Tätä kirjoittaessani on tasan viikko aikaa seuraavan kilpailuni Trans Gran Canarian starttiin. Viime syksyn ja alkutalven mentyä lähinnä nilkkaa kuntouttaessa (elokuussa revennyt nivelside), viime kuukausien järjettömän ylityömäärän ja suoraan sanottuna kilpailuun nähden aivan vääränlaisen harjoittelun saattelemana tuntuu itsestäkin hieman erikoiselta, että olen lähdössä kilpailuun joka on lähes maratonin verran pidempi kuin tähän asti pisin juoksemani matka. Juoksin viime lokakuussa Vaarojen Maratonin ultralla 86km kotimaan vaaroilla ja nyt pitäisi juosta 125km Gran Canarian saaren pohjoisosasta alkavaa ja sen vuorten yli mutkittelevaa reittiä pitkin aina sen eteläkärkeen saakka Maspalomakseen. Mihinköhän soppaan sitä tämä tyypillistä polku- ja vuorijuoksijaa ”hieman” erilaisen ruumiinrakenteen omaava 92-kiloinen lihaksikas vuorigorilla on taas itsensä laittanut ja kenen idea tämä oli, kysynpähän vaan?

Samainen vuorigorilla saa mennä vain peilin eteen ja osoittaa sieltä idean isää, itseään. Alun perin kun aloin viime syksynä puhumaan Niinikosken Antin kanssa lähdöstä Kanarialle, oli Antti se joka oli osallistumassa kilpailun päämatkalle ja minä olin tulossa mukaan juoksemaan jonkin lyhyemmistä matkoista ja viikon pääpaino vuorilla juoksemiseen totutteleminen. Nyt päämatkan lähtölistalla on oma nimeni Antin osallistuessa 85km kilpailuun (Antti oli tyypilliseen tapaan hieman myöhässä ilmoittautumisensa kanssa ja päämatka oli ehtinyt täyttyä). Tähän tilanteeseen johti se kun jossain vaiheessa syksyä mieleni perukoille alkoi hiipimään ajatus ottaa vuoden 2016 tavoitteeksi päästä osallistumaan UTMB:n päämatkalle, mutta sitä varten tarvittaisiin lisää UTMB-pisteitä. Yksi vuoden 2015 tavoitteistani oli päästä UTMB-viikon TDS kilpailuun josta saisi 4 pistettä, mutta Vaarojen Maratonilta saatavien 2 pisteen lisäksi tarvitsisin vielä yhden kilpailun lisää josta saisin vähintään 3 pistettä. Kanarialle oltiin jo muutenkin suunnitelmissa lähteä, joten miksei saman tien ilmoittautua mukaan päämatkalle josta tarvittavat pisteet irtoaisivat? Eikä sinne tarvitsisi lähteä kilpailemaan, maaliin selviytyminen riittäisi. Kun katseltiin Timon kanssa töissä vielä muutama aiempina vuosina kuvattu kisavideo sekä kuvia maisemista Gran Canarian vuorilla, olin myynyt ajatuksen itselleni onnistuneesti.

Joulukuussa olin saanut nilkkaani kuntoutettua siihen kuntoon, että pystyin harjoitella taas normaalisti ilman että nilkka kipeytyi jälkeenpäin ja tunsin sen vahvistuneen tarpeeksi kestämään harjoittelua, joten aloin harjoittelemaan täydellä lapsen riemulla ilman selkeää suunnitelmaa. Tein oikeastaan vain sellaisia harjoitteita joista pidän. Ja koska tykkään juosta poluilla kovaa, lenkkien osalta tämä johti lähes kokonaan PK-vauhtisten lenkkien unohtumiseen. PK-lenkkien vähyys tulee varmasti kostautumaan viikon päästä.

Harjoittelu sujui loistavasti, yksikään harjoituskerta ei tuntunut tahmealta tai ette olisi saanut itsestään kaikkea irti, vaan päinvastoin kaikki meni putkeen ja kroppani palautui harjoituksista todella hyvin huolimatta kovasta rasituksesta. Tein samaan aikaan pitkiä öitä töissä ylitöitä paiskoen ja lepopäiviä harjoittelusta tuli yksi kahteen viikkoon ja kovia treenejä saattoi olla kahdesti päivässä kolme kertaa viikossa. Oma fiilikseni oli mahtava vaikka tiesinkin, että pian on pakko alkaa hiljentämään tahtia ennen Trans Gran Canariaa, jotta pääsisin lähtemään sinne levänneellä kropalla.

Noin kuukausi sitten aloin kuitenkin tuntemaan hieman hengitysteiden tukkoisuutta. Ajattelin sen olevan vain tavallista nuhaa ja menevän ohi itsestään joten jatkoin treenaamista hieman kevennettynä. Sairastelen yleensä todella harvoin joten en ajatellut asiaa sen kummemmin vaikka tukkoisuus vain jatkui. Aloin miettimään asiaa kuitenkin tarkemmin Samban Pajulahdessa järjestämän VO2Max testipäivän jälkeen. Testissä saamani tulokset olivat sen suuntaiset kuin oletin niiden olevankin jo pidempään laiminlyötyjen PK-lenkkien takia, mutta tulokset olivat jopa huonommat kuin oletin, eikä testin aikana happikaan tuntunut kulkevan edes niin hyvin kuin aiempina viikkoina.

Alkaessani miettimään tarkemmin, olin jo aiemmin viikolla kiinnittänyt huomiota leposykkeeseeni, joka tuntui olevan korkealla. Seuraavina parina päivänä tarkkailin leposykkeitäni mittarin kanssa ja kirottuani useaan kertaan kuinka korkealla ne olivat, varasin ajan lääkärille ja aloin maalailemaan mielessäni jo piruja seinille koska en normaalisti sairastele. Lääkäri kuitenkin vakuutti minulle, että kyseessä on aivan tavallinen virusperäinen keuhkoinfektio. Se paranisi kuulema itsestään, kunhan malttaisin pitää ainakin kaksi viikkoa täydellistä taukoa harjoittelemisesta. Enpä maininnut hänelle sanaakaan juuri kahden viikon päästä edessä olevasta 126 kilometrin pituisesta juoksukilpailusta.

Nyt lepäiltyäni puolitoista viikkoa tunnen jo leposykkeiden laskeneen, mutta hengitystieni ovat edelleen tukossa.  Olen siitä huolimatta lähdössä kilpailemaan, mutta lopullisen päätöksen siitä tulen tekemään käytännössä vasta lähtöviivalla. En aio mennä kilpailuun pilaamaan koko loppukevättäni harjoittelun osalta sairastumalla pahemmin kilpailun jälkeen, mutta odotettuani tätä kilpailua jo useamman kuukauden ajan kynnys sen väliin jättämiselle on todella korkealla. Useimmat joiden kanssa olen tulevasta kilpailusta jutellut, ovat todenneet minut joko tyhmäksi tai hulluksi. Uskon heidän määränsä lisääntyvän entisestään nyt kun kerron olevani lähtemässä matkaan kipeänä/puolikuntoisena. Uskokaa pois, olen kuulunut heidän joukkoonsa alusta lähtien ja peilistä on aamuisin tuijotellut takaisin ”vitun idiootti”.

Kuten mainittua, alun perin Kanarialle lähtemisen ideana oli päästä harjoittelemaan ja totuttelemaan vuorilla juoksemiseen tulevia kisoja silmällä pitäen, mutta nyt mennäänkin suoraan syvään päähän. Vaarojen Maratonin ultran 86 kilometrillä nousumetrejä kertyi 2700 metriä ja nyt Trans Gran Canarian 126 kilometrillä 8500 metriä (kilpailunjärjestäjien ilmoittama virallinen luku). Kilpailu starttaa yötä vasten ja lähtö saaren pohjoisosasta Agaetesta kohti eteläkärkeä on klo 23:00 paikallista aikaa ja pitänee keksiä joku muu taktiikka lähtöön kuin viime kesän Sprint Trail Cupeista tutuksi tullut Safety Car –taktiikka: Paukusta täysiä, sillä ensimmäisten 10 kilometrin aikana kavutaan pimeässä meren rannalta reilut 1200m metrin korkeuteen ensimmäiselle huoltopisteelle Tamadabaan. Huomionarvoista on muutenkin, että lähes puolet kilpailun nousumetreistä tulevat ensimmäisen 40 kilometrin aikana ennen 85 kilometrin Advanced -kilpailun lähtöpistettä Fontanalesia (Advancediin Sambasta osallistuvat Antti, Timo ja Laura).

perfil-125-new-1024x412

Youtube –videoita, reittikarttaa ja korkeusprofiilia katselemalla reitin voinee purkaa moneen osaan ja spekuloida mitä tuleman pitää, mutta suoraan sanottuna minulla ei ole harmaintakaan aavistusta minne olen oikein lähdössä. Siksi odotankin suurella mielenkiinnolla Hietalan Jannen omaan blogiinsa lupaamaa ennakkoa Trans Gran Canariasta, jossa hän kertoo enemmän kilpailureitistä ja jakaa kokemuksiaan viime vuoden kilpailusta. Janne suoriutui matkasta viime vuonna 17 tunnissa 49 minuutissa sijoittuen 23. ja ennen kipeäksi tulemistani olin ajatellut ottaa omaksi tavoitteekseni selviytyä maaliin alle 24 tunnissa. Tämähän on täysin arvaukseen ja spekulointiin pohjautuva tavoite ja saatan alittaa tuon ajan parilla tunnilla tai ylittää sen useammalla, se jää nähtäväksi ensi viikolla.

Uskon, että tuleva kilpailu tulee olemaan fyysisesti ja henkisesti raskain urheilusuoritukseni ikinä. Samaa ajattelin myös Vaarojen Maratonin ultralle lähtiessäni viime syksynä, mutta lähtöviivalta matkakumppaniksi koko päiväksi löytynyt Mika helpotti suoritusta huomattavasti. Oli sekä henkisesti että fyysisesti helpompaa juosta jonkun kanssa kun vetäjää pystyttiin vaihtamaan jos toisella oli menossa heikompi vaihe oman olotilan kanssa. Kanarialla tätä herkkua ei liene luvassa vaikka Sambasta Pekkakin on samaan kilpailuun starttaamassa, ellen satu tutustumaan reitin varrella saman vauhtiseen juoksijaan jonka kanssa taittaa matkaa. Oletusarvoisesti edessäni on kuitenkin soolojuoksu joten pitää pyrkiä pitämään oma paketti kasassa ja malttaa ottaa alusta alkaen rauhassa, vaikka ensimmäisen pitkän nousun jälkeen kuinka tekisikin mieli rynnätä pitkään alamäkeen lapsen riemulla muita juoksijoita ohitellen ja hakata omat jalat jumiin koko loppu kilpailun ajaksi.

Varuste ja ravintopuolta on tullut mietittyä Timon kanssa töissä jonkin verran, mutta ei tässä mihinkään suurempiin kikkailuihin ole kumpikaan ryhtymässä. Lähinnä ravintopuoli on mietityttänyt kumpaakin, että mitä mutta ottaa geelien lisäksi reppuun evääksi joka kestää Kanarian lämmössä menemättä pilalle tai sulamatta. Vaaroilla repustani löytyi geelien kylkiäisiksi suklaata ja pähkinöitä, mutta sulamisen takia jätän nyt suklaan pois ja mukanani on pähkinöitä kuivattujen hedelmien kera sekä jonkin verran karkkeja. Timon kanssa puoliksi vitsailimme ottavamme pötköt paikallista chorizoa mukaan, jää nähtäväksi konkretisoituuko vitsi kun kaksi urpoa lyö viisaat päänsä yhteen Kanarialla.

Varusteiden osalta en tosiaan suuremmin kikkaile. Reppuna palvelee tuttu Salomonin 12 litrainen S-Lab Advanced Skin 3 jota käytin jo viime vuonna NUTS Pallaksen 55 kilometrillä sekä Vaarojen ultralla ja jalkaani vedän Inov-8:n X-Talon 212 polkujuoksukengät. Eväiden sekä pakollisten varusteiden lisäksi repustani löytyy Gloryfyn aurinkolasit ja olkapäälläni keikkuu Garminin VIRB actionkamera, jolla minun on tarkoitus taltioida kilpailustani video joka tullaan julkaisemaan täällä Samban sivuilla joskus kilpailun jälkeisinä viikkoina. Varusteista ehkä eniten olen innoissani Pajusen Pekan painamasta keltaisesta Samba-logoin varusteluusta edustuspaidasta jonka rinnassa komeilee mikäs muukaan kuin Safety Car –logo!

 

11006097_10152640003872411_754703488_n

Kilpailusta on jonkinlainen live-seuranta tiedossa tapahtuman omilla sivuilla, mutta kannattaa seurata kilpailun etenemistä myös Samban sosiaalisen median kanavissa (Facebook sekä Twitter) joihin Some-aktiivimme ovat luvanneet päivitellä tasaisin väliajoin tietoja sambalaisten etenemisestä. Jos vain pystyn, lähettänen itsekin heidän välityksellään terveisiä kisan aikana. Sieltä sitten vain odottamaan twiittiä siitä, milloin Samban pieni vihreä mies Antti kiitää minusta ohi muun Advanced kilpailun kärjen kanssa.

 

Alla olevan linkin takaa löytyy laskuri kilpailun starttiin ja ilmeisesti sen jälkeen live-seuranta:

http://transgrancanaria.wavestreamers.es/#/view1