Aamulenkin taika

Herätyskellon ääni lukeutuu varmasti ärsyttävimpien äänien kärkipäähän riippumatta edes siitä, millainen se on. Hyvät unet katkaiseva pirinä raastaa hermoja ja tekisi mieli painaa torkkua jatkaen unia edes hetken. Paitsi, että ei voi, jos haluaa lähteä aamulenkille. Lähdöstä ei voi myöhästyä ilman, että lenkki jää lyhyeksi, sillä kotona on oltava ajoissa, kun muun perheen aamutoimet alkavat.

Yön jäljiltä jalat ovat aina jäykät, kun kävelen juomaan lasin vettä. Nopea vilkaisu ulos antaa yleensä varmistuksen sille, että illalla valmiiksi katsotut vaatteet ovat oikeat keliin nähden. Vessassa käynti, kamat päälle ja pihalle, vaikka kroppa ei vielä oikein tunnu heränneen. Kellon soitosta menee noin vartti siihen, että sykemittarin tallennus ulkona käynnistyy.

Tällä kaavalla alkaa iso osa arkiaamuistani, sillä läheskään jokaisena iltana lenkin tekeminen ei olisi ajankäytöllisesti mahdollista. Kun lenkki on juostu jo aamulla pois, ei tarvitse päivän aikana stressata, missä vaiheessa ehtisi juoksemaan. Jokainen säännöllisesti liikuntaa harrastava tietää, miten turhauttavaa on, kun joutuu päivän aikana miettimään, milloin ehtii lenkille vai ehtiikö ollenkaan. Ja jos aikaa on, niin miksei illalla voisi juosta toista lenkkiä.

aamulenkki

Vaikka usein heti heräämisen jälkeen lihaksia tuntuu kolottavan, on tuntuma juoksuun lähes aina hyvä. Aineenvaihdunta lähtee liikkeelle ja keho herää hyvin uuteen päivään. Kun aamulenkkeilyyn on tottunut, se on vähintään yhtä helppoa kuin juokseminen mihin tahansa muuhun aikaan päivästä. Jopa kovemmat treenit sujuvat kukonlaulun aikaan tyhjällä vatsalla hyvin. Päivä lähtee mukavasti käyntiin ja kun pääsee töihin, on valmiiksi virkeä. Toki on myös niitä päiviä, jolloin aamuruuhkassa liikennevaloissa sulkee hetkeksi silmänsä, jotta ehtii vielä hetken nukkua.

Kesäaikaan juokseminen on yleensä pelkkää nautintoa aamuauringon paistaessa. Jos päivästä on tulossa kuuma, on vielä aamulla lämpötilat siedettäviä. Toki tänä kesänä helle ei ole vielä varsinaiseksi ongelmaksi saakka Suomessa muodostunut ja viileässä on saanut juosta iltapäivälläkin. Aamuisin on yleensä myös tyynempää, joten vastatuulesta ei tarvitse kovinkaan usein kärsiä edes Haltialan raastosuoralla, jossa yleensä myöhemmin päivällä voi tuulla melko navakastikin.

nuuksio

Talvisin aamulenkkeily kysyy vähän enemmän päätä. Pilkkopimeään kylmään ulkoilmaan lähteminen ei läheskään aina houkuttele, mutta jos se on ainoa vaihtoehto saada päivän lenkki tehtyä, ei voi kuin pakottaa itsensä ulos. Usein kuitenkin lähtö on se vaikein osa treeniä ja harvoin jälkikäteen harmittaa, että tulipa mentyä. Talvella haastetta lisää myös pimeyden aiheuttama unentarve, joten pehkuihin on painuttava aikaisin illalla.

Aamulenkeillä harvoin törmää muihin juoksijoihin. Seurana on kuitenkin lähes aina rusakoita ja viimeisein vuoden aikana olen nähnyt myös muun muassa kauriita, ketun ja siilin. Ja tietenkin Järvisen Mikon, joka käy juoksemassa samoja reittejä samoihin aikoihin. Mikko onkin toiminut suurimpana innoittajana aamulenkkeilyyn osoittamalla, että silläkin tavalla voi tehdä hyviä tuloksia eikä kehittyminen riipu siitä, mihin aikaan päivästä juoksee.

Lomalla voi onneksi nukkua vähän pidempään eikä jokaisena aamuna ole pakko olla viiden aikaan lenkillä. Aamut on kuitenkin mahdollista hyödyntää lomallakin juoksemiseen, niin jää koko päivä aikaa tehdä jotain muuta. Samaa kaavaa on tarkoitus noudattaa vielä pari päivää kotimaan kamaralla, mutta keskiviikkona on edessä matka Alpeille. Sielläkin joutunee pari lenkkiä heittämään jo ennen hotelliaamiaista.