Madeiralle mittaamaan henkisiä voimavaroja

Enää noin pari viikkoa aikaa siihen, kun Porto Monizissa odotellaan jännityksellä Madeira Island Ultra Trailin starttia ja kello lähenee perjantaina 10.4. puolta yötä. Siitä alkaa fyysisesti ja henkisesti erittäin vaativa retki, joka toivottavasti päättyy joskus lauantai-illan aikana Machicoon saaren itärannikolle. Kilpailu on yksi niistä syistä, minkä takia lenkkareita on ulkoilutettu marraskuun alusta lähtien lähes päivittäin yhteensä reilun 2000 km verran. Viimeiset valmistavat treenit ovat meneillään ja kohta on aika poimia harjoittelun hedelmät. Continue reading…

Poluilla kilpaileminen – elämyksellistä suunnitelmallisuutta

Polkujuoksun asemaa Suomessa voi kaiketi verrata triathloniin muutama vuosi takaperin. Pienet porukat alkoivat harrastaa rankkaa lajia ja sisäpiirin keskusteluissa syntyi lähiölegendoja. Lähiölegendat siirtyivät pitämään uimatunteja ja valmensivat miss Kanta-Hämeet triathlonin piirinmestaruuskilpailuihin. Polkujuoksun saralla on havaittavissa samanlaisia ilmiöitä työpaikoilla, kuppiloissa ja lapsia päiväkodeista hakiessa kun polkujuoksumiehet alkavat näkyä enemmän ja enemmän naistenlehdissä ja julkkistreenareina. “Kukas toi on? No toi on nimenomaan se polkujuoksumies. Ai toi on se polkujuoksumies? Mihin se menee? Polkujuoksemaan. Ai menee? Menee menee. Juoksee keskellä päivää? Juoksee juoksee! Voi veljet.”  20131004_184347 Continue reading…

Kevättä rinnassa – pölyä keuhkoissa

Eteläisessä Suomessa viimeisetkin talven rippeet ovat hävinneet kuluneen parin viikon aikana ja lämpötila huitelee päivittäin 10 asteen tuntumassa lempeän kevätauringon paistaessa. Talven pimeys on mennyttä ja sulat metsät ja tiet tuntuvat juoksijasta juuri niin hyvältä, kuin pitkän odottamisen jälkeen pitääkin. Liki täydellistä aikaa juoksijalle. Ainoana isompana haittana on pöly, joka aiheuttaa ikävää tukkoisuutta ja hengitysvaikeuksia. Continue reading…

Kun kaikki ei mene tuubiin

Juoksulenkkien tai muun ulkoilun tuottama hyvä olo on varmasti suurimpia syitä siihen, että jaksaa tehdä niiden eteen töitä päivittäin viikosta toiseen. Treenin jälkeinen fiilis harvoin on kovinkaan negatiivinen ja melkein aina voi todeta, että olipa hyvä kun lähdin. Aina ei silti polkujuoksukaan ole pelkkää helppokulkuista uraa, vaan juurakoita ja kivikoita mahtuu matkalle myös henkisellä puolella. Continue reading…